Suuret pahoittelut muutaman päivän viiveestä! Mulla meni viikkosuunnitelmat ihan uusiksi (ex tempore -)matkajärjestelyjen vuoksi, ja intopiukeuksissani kaikki muu vähän jäi. :’D Ja maanantain puolelle meni, pahus!
Joka tapauksessa, tässä nämä ryhmävalmennustunnit olisivat. Kiitoksia osallistujille!



”Hei kaikille! Nimeni on Aino Kurkinen, pyöritän omaa tallia Pöytyällä ja kilpailen kouluratsastuksessa pääasiassa Grand Prix -tasolla. Koska olette minulle uusia tuttavuuksia, keskitytään tänään ihan perusasioihin sekä istuntaan.” Päivän ensimmäisestä valmennusryhmästä olin kasannut rotukirjollisen tilkkutäkin; puoliverinen, suomenhevonen ja islanninhevonen. Perustyöskentely ei onneksi rotua tai ratsastustaitoa katsonut!
”Kävelkää rauhassa alkukäynnit ilman jalustimia, mutta älkää tyytykö hevosen tarjoamaan vauhtiin. Muutelkaa vähän tempoa, vaatikaa pidempää askelta, toisinaan vähän lyhyempää. Kiinnittäkää jo nyt huomiota kulmiin ja siihen, että hevonen alkaa asettua, taipua ja suoristua. Tätä työstetään lisää ravissa, mutta alkukäynnit eivät saa olla pelkkää ajatuksetonta ajelehtimista.”

”Anni, sinulla on hyvin energinen, reaktiivinen hevonen, joka on vähän turhankin kiinnostunut valmennuskavereistaan. Sinulla on raippa, käytä sitä merkinantovälineenä. Tee vähän aktiivisemmin temponvaihteluita, ja voit vaikka lisäksi vaihdella asetusta sisä- ja ulkojalan välillä. Pääasia, että saat Vatun ihan oikeasti keskittymään sinuun.”
”Saaga, Unikolla on erinomainen käynti, ja se kantaa itsensä hienosti. Paranna vähän omaa ryhtiäsi, etsi molemmat istuinluusi ja nosta leuka reippaasti ylemmäs. Katso sinne minne menet, katsekontakti vaikuttaa yllättävän paljon kehoosi ja apujen käyttöön. Tarkemmin kulmissa, haluan teidät ihan oikeasti syvälle kulmiin, en tekemään loivaa mutkaa siellä päin. ..noin, heti parempi, vähän vahvempi sisäpohje seuraavassa kulmassa.”
”Aava, rauhassa. Ihan rauhassa. Ota vaikka pysähdys, noin, pyöräytä hartiat taakse ja etsi istuinluusi. Jaffa menee aivan liian lujaa ja on kuulolla vain puoliksi. Samat saatesanat kuin Annille, tee hieman enemmän. Pelaa asetuksen kanssa, ota vaikka muutama pysähdys pitkälle sivulle, ja jatka askeleen pidennystä ja lyhennystä.”

Raviverryttelyihin ratsastajat saivat ottaa jalustimet takaisin mukaan. Teetin nyt siirtymisiä käynnin ja ravin välillä sekä vähän lisää askelpituuden muuttelemista, unohtamatta kunnollista kulmiin ratsastamista. Energisempien orien kanssa tuli jokunen tahtirikko sekä satunnaisia kiihdytyspyrähdyksiä, Saaga ja Unikko taas etenivät tasaisen varmasti kuin höyryveturi.
”Hieman enemmän askelpituutta raviin, Saaga, ei vauhtia vaan pituutta. Vähemmän pohjetta. Orien kanssa taas malttia, puolipidäte, puolipidäte, istukaa kunnolla satulaan. Sama juttu Annilla ja Aavalla, mikäli hevonen lähtee tuolla tavalla nopeammin eteenpäin askeleen pidentämisen sijaan, käytätte turhan paljon pohjetta. Muistakaa hengittää ja rentoutua, yrittämällä ja erehtymällä oppii, eikä tässä lajissa olla koskaan valmiita!”

Seuraavaksi teetin pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle. Hyvä, tasatahtinen harjoitusravi, takaosa ei saanut laahata. Annin ja energisen Vatun väistöt olivat pätkittäin hyviä, mutta ori lähti herkästi kiirehtimään, ravin tahti kärsi, etuosa poikitti jo liikaa ja väistö loppui ennen aikojaan. Hieman samoja kompastuskiviä näkyi myös Aavan ja Jaffan suorituksessa.
”Reippaasti puolipidätteitä, keskivartalo tiukkana, ette lähde liikkeeseen mukaan mikäli hevonen lähtee kiihdyttämään. Ennemmin vaikka pysähdys, paluu uralle ja uusiksi, nyt kun kotioloissa treenataan eikä koulutuomari puhalla teitä radalta. Saaga taas saa herätellä Unikon takaosaa, se tulee vähän jäljessä eikä polje enää niin hyvin kuin uralla.”

Laukka jäi kokonaan pois, koko tunti oli käynti- ja ravityöskentelyä, hyvän temmon hakemista, istunnan pientä korjailua sekä ratsastajien rentouttamista. Loppuravit ja -käynnit teetätin jälleen ilman jalustimia; loistavaa istuntatreeniä!



Esittäydyin päivän toiselle ryhmälle samalla kaavalla kuin ensimmäisellekin. Tämän ryhmän hevoskirjo oli aivan yhtä sekalainen kuin edellisenkin; hauska kontrasti moneen muuhun talliin.
”No niin, aloitellaan! Irrottakaahan jalustimet, saatte mennä koko tunnin ilman niitä, laukkoineen päivineen.” Keräsin ratsastajien irrottamat jalustimet, laskin ne kentän aidalle ja lähdin ohjaamaan verryttelyjä. Laajoja kaaria, suuria linjoja, syvälle kulmiin, vähän hartioiden pyörittelyä ja jalkojen irrottamista satulasta rennomman ratsastusasennon saavuttamiseksi.
”Siirtykää ratsastamaan hieman uran sisäpuolelle. Sillä tavalla joudutte tekemään vähän enemmän töitä itse, kun uran ja aidan tuki hevosen suoristamisessa puuttuu. Ratsastakaa syvälle kulmiin, sisäohje johtaa, ulkoavut kääntävät, sisäpohje tukee.”

Letkaa johtava Majinà rautiaalla tammallaan. Perusistunta oli siisti, alaselkä painui hieman notkolle, ja kädet kävivät toisinaan sylissä. Naisen tasapaino oli hyvä, jalustinten puuttuminen ei näyttänyt haittaavan.
”Pääset valmennusten ulkopuolella selkälihastreeniin, jotta saat alaselkäsi paremmin hallintaan, nyt se painuu notkolle. Hyvä kulma, siisti asetus ja suoritus.. Muista kädet, älä jätä niitä syliin, kanna ne. Voit tehdä vähän temponvaihteluita pitkällä sivulla.”
Toisena ratsasti Silvia mustalla trakehnertammalla. Nuori nainen tuntui olevan suorastaan kiusallisen tietoinen istuntansa virheistä, nainen tuntui koko ajan korjailevan asentoaan.
”Rentoudu hieman, hermostutat vielä hevosesikin. Istu kunnolla molemmille istuinluille, avaa vähän lonkkia, pyöräytä hartiat taakse. Kenenkään istunta ei koskaan ole täydellinen, aina löytyy korjattavaa. Sinulla on hyvä ryhti ja tasapaino, luota niihin, vaikka jalustimet puuttuvatkin. Tarkkana kulmissa, ettei Fleur puolijuokse kulmien läpi vajaalla taipumisella. Te olette vähän oikoneet, tarkkuutta.”
Viimeisenä ratsasti pitkä nuori Friedrich vähän jykevämmällä ruunikolla orillaan. Ruunikko oli muutaman kerran nähnyt pikku-ukkoja kentän nurkkien tienoilla, mikä oli tehnyt syvistä, siisteistä kulmista melkoisen haasteen.
”Sisäpohje, Friedrich, ja keskivartalo tiukkana. Älä lähde nojaamaan taaksepäin, se on orille lupa mennä viipottaa kovempaa vauhtia tiloissaan. ota ihan pysähdys, peruuta pari askelta, siirry käyntiin ja siitä raviin. Parempi, ja nyt ratsastat sen kulman, et uhraa ajatustakaan millekään ufoille tai möröille. Jos Voodoo säpsyy, palautat sen vaikka voltin avulla takaisin uralle ja tehtävän tasalle. Noin, parempi.”

Pyysin ratsukoita tekemään yksi kerrallaan pysähdyksen ravista, peruuttamaan neljä askelta ja siirtymään käyntiin. Jokaista ratsukkoa sai vähän korjata; milloin etujalat jäivät auki, milloin takaosa ei ollut tarpeeksi alla, milloin peruutus lähti liikkeelle etujaloilla. Jokainen ratsastaja piti ryhtinsä, kukaan ei painunut kumaraan. Vuoroaan odottavat ratsukot saivat tehdä pääty-ympyröitä, joihin oli yhdistetty siirtymisiä harjoitusravista keskiraviin ja takaisin. Etenkin Silvian ja Fleurin siirtymiset olivat erittäin siistit ja pehmeät, Voodoo teki rauhoittuessaan tasavarmoja suorituksia (erittäin pehmeä, hyvä käsi, Friedrich!), Majinà taas teki loppua kohden kaikkein korrekteimmat pysähdykset peruutuksineen.

”Laukkatehtäviä on vain yksi, simppeli loiva kaareva ura pitkää sivua myötäillen vastalaukassa. Vastalaukan nosto pitkän sivun alussa, kiemuraura, ja kulmaan harjoitusravissa. Tämä muutaman kerran molempiin kierroksiin, sen jälkeen vähän myötälaukkaa ja voimme hiljalleen ryhtyä lopettelemaan. Muistakaa sisäohja ja ulkopohje, ei ratsasteta ristilaukkaa.”
Voodoon ensimmäistä, kesken uran sivuloikkiin päätynyttä kohellusta lukuun ottamatta vastalaukkatehtävä sujui jouhevasti. Jokainen ratsastaja valmistelu laukannoston hyvin, vastalaukat nousivat kerrasta ja ne pysyivät yllä ilman ristilaukkaa tai suunnittelematonta laukanvaihtoa myötälaukalle. Kukaan ei horjunut tai heilunut laukassakaan, ja olin tyytyväinen palauttaessani ratsastajien jalustimet vasta näiden seisahtuessa valmennuksen päätteeksi keskihalkaisijalle.