Mä olin seurannut muiden illanvieton suunnittelua tallin whatsapp ryhmässä alunperin vain puolella silmällä. Kuitenkin kun osallistujalista kasvoi, mä aloin vakavissani pohtia osallistumista.

En mä edes olisi hyvää seuraa koska en mä todennäköisesti ees joisi kun yhden, jos sitäkään kun en oikein ollut ikinä selvittänyt mitä alkoholi tekisi tilanteelleni ja tiesin että minulla ei olisi kovinkaan paljoa varaa toilailla päissäni, varsinkin jos halusin jatkaa elämääni suhteellisen normaalisti, enkä istua pyörätuolissa lopun elämääni. Toisaalta ilta voisi olla hyvä tapa tutustua muihin tallilaisiin paremmin ja ehkä uskaltaisin puhumaan onnettomuudestani jollain sellaisella tasolla, mikä ei latistaisi tunnelmaa, sillä se ei ole kuitenkaan kaunis ja iloinen tarina kertottavaksi, vaikka ainakin toistaiseksi sillä on ollut onnellinen loppu.

Pohdittuani asiaa vielä vajaan tunnin verran, poimin puhelimen käteeni ja avasin Ansamaan whatsapp:in.

”Mahtuisiko vielä mukaan porukkaan?”

Pyörähdin asuntolan keittiöön Juliuksen ja Annin seuraan minun ja Kaapon huoneesta säteillen. Mulla oli hiukset kiharrettu, viininpunaista huulipunaa ja suuret hopeiset korvarenkaat. Mekkona minulla oli punainen, A-linjainen ja puoleen reiteen ylettävä melko perus mekko, ja sillä ilmat eivät olleet enää kovin kesäisiä lämmitin itseäni pitkähihaisella mustalla bolerolla. Korkkarit olivat mustat ja tolppakorkoiset, nilkkaremmillä. Kaapon mukaan olin "tyrmäävä", ja itsetuntoni oli pitkästä aikaa taivaissa. Pyöräytin Annia tanssittaen käsivarteni alitse ja halasin Juliusta tuttavallisesti. Lopulta valuimme kolmestaan eteiseen, missä kaikki muut liki odottivat jo.

Majina, niin tyrmäävänä hänkin, sanoi että voisimme ruveta lähtemään sitä mukaa kun kaikki olisivat valmiina. Onneksi tarkistin vielä whatsappin, sillä Samuel oli kysynyt vielä mahtuisiko messiin. Sitä ennen Jenna oli kysellyt jo meidän perään peremmältä kaupunkia. Totta kai halusin Samuelin mukaan, joten vastasin iloisena "Tervetuloa messiin! Me lähetään pian". "Samuel tulee vielä, odotetaanko sitä?", kysyin hampaat säteillen ja kapsahdin Kaapon kainaloon.

Itselläni oli ajatuksena kyllä juoda tänään, mutta yritin pitää aivot mukana. Kuitenkin tunnetusti mun alkoholinkäyttö riistäytyi semi helposti käsistä jos mua ei vahdittu, ja Majina taisi olla ainoa joka satavarmasti pysyisi ajokunnossa. Mitähän tästäkin vielä tulee?

Pian oli koko sakki eteisessä Jennaa ja Samuelia lukuunottamatta, jotka olivat ilmoittaneet tulevansa Kapariin omin avuin. Majina huikkasi ovelta että voisimme lähteä sitten kun kaikki olivat valmiita - se hetki koitti pian, koska mitäpä siinä eteisessä turhan päiten seisoskelemaan. Kaikki varmaan halusivat jo juhlimaan. Tai siis, unohtamaan ikävät asiat. Majina johdatti meidät suurelle maasturille, jolla hänen oli tarkoitus kuskata meidät määränpäähämme. Eiköhän siihen jättiläiseen mahtuisi meidän pieni poppoomme.
"Siisti menopeli", kehuin ja tunkeuduin ikkunapaikalle, Saaga tietenkin viereeni.
"Tänään en aio mököttää", naurahdin Saagalle. Tiesin ettei minun budjetilla mitenkään hirveästi juotaisi, ellei joku sitten tarjoaisi minulle juomia, mutta eiköhän illasta tulisi ihan mukava muutenkin. En tiedä mistä yhtäkkinen positiivisuuteni johtui, mutta eihän minun aina tarvinnut olla se pahanilmanlintu. Nojasin ikkunaan ja mietin tulevaa iltaa. Olin jo jonkin aikaa miettinyt että olisi oikeasti ihan kiva tutustua paremmin muihin ansamaalaisiin, nyt kun Mirkaakaan ei ollut vähään aikaan näkynyt ja Saaga oli oikeastaan ainoa kenen kanssa hengasin enemmän. Ehkä parin juoman voimalla tutustumisesta tulisi helpompaa.

Saaga oli ilmoittanut whatsappissa minne he olisivat suuntaamassa, joten osasin suunnistaa oikeaan baariin.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin päätynyt mustiiin farkkuihin, mustiin nikeihin, niiden pohjan vuoksi sekä tummansiniseen kauluspaitaan. Oloni ei tuntunut jotenkin kovinkaan mukavalta näin fiineissä vaatteissa, mutta en uskonut että kukaan olisi arvostanut jos olisin saapunut paikalle hupparissa ja farkuissa, vaikkakin niissä oloni oli ehkä hieman mukavampi varsinkin päivinä kun muuten oloni oli hieman surkea.

Astuttuani sisään baariin kävelin ensimmäisenä tiskille ja pyysin tiskin takana seisovalta mieheltä jotain alkoholitonta, silllä vaikka olin saapunut paikalle taksilla, en silti teinnyt haluaisinko, saati uskaltasiinko juoda muiden läsnäollessa, koska tiesin että jossain kohtaa illasta en mahdollisti pystyisi enää peittelemään ontumistani ja en haluaisi pilata muiden iltaa sillä, että näyttäisinkin yhtä-äkkiä vammaiselta, vaikka sellainenhan minä olin. Vammainen. Maksettuani baarimikolle juomani käännyin huokaisten ympäri ja annoin katseeni kiertää baarissa, ennen kuin huomasin Saagan joka viittoi minua eräästä pöydästä jonka ääreen oli kerääntynyt niin Saaga, Dochas, Majiná, Julius, Kaapo kuin tuo minulle vielä toistaiseksi tuntematon violettihiuksinen nainen.

Kohensin hieman asentoani, ennen kuin yritin mahdollisimman normaalilla askelluksella siirtyä pöydän luokse, vaikka se ei ollutkaan helppoa minuun yllättäen osuneen törmäyksen vuoksi. Törmäys oli osunut selkääni ja edelleen hieman hellänä olevat lihakseni vihlaisivat sen verran ikävästi, että jouduin ottamaan pari onnahtavampaa askelta, ennen kuin sain itseni taas kasattua ja irvistykseni vaihdettua päättäväiseen ilmeeseen jatkaessani toivottavasti edelleen normaalin näköistä menoa pöytään jossa istuin alas Juliuksen viereen.

"Hyvää iltaa tasapuolisesti kaikille" yritin nostaa kasvoilleni pientä hymyä jomotuksesta huolimatta, ennen kuin nostin lasini huulilleni ja annoin viileän juoman täyttää suuni.

Käteeni tarttui Sex on the beach-drinksu, kun asetuin kaverien kanssa viimein pöytään. Musiikki soi melko lujaa, mutta kuitenkin sellaisella äänenvoimakkuudella että keskustelu onnistui. Istuin arvatenkin Kaapon ja Annin välissä, pöytä oli sopivan kokoinen meille kaikille. Myös Samuel ja Jenna saisivat tästä istumapaikan, Samuel pelmahtikin aika pian paikalle ja tuo istahti suoraan Juliuksen viereen. Hymyilin iloisesti ja vilkutin miehelle.

Join makeaa drinkkiä aimo siemauksin ja Kaapo kehotti mua jo nyt hidastamaan. "Höpö höpö. Kyllä mä pärjään", maanittelin ja kallistin päätäni kohti Kaapoa joka silitti mua hieman päästä, tyylillä hyvä tyttö. "Ai mä oon nyt lemmikkieläin", naurahdin ja vilkuilin muita seuralaisia. Korkea baarijakkara oli semisti epämukava, mutta teki varmasti tänä iltana tehtävänsä. Ristin jalkani ja nyin aavistuksen lyhyttä mekkoni helmaa alemmas jotten vilauttelisi kriittisesti kenellekään.

"Mitäs Samuel tietää?", onnistuin kysymään kuulostamatta päiväkodintädiltä tällä kertaa. "Hyvä fiilis?"