Pysäköin uudenkarhean Audini Ansamaan parkkipaikalle ja nousin ulos kauppakassi kädessäni. Olin pyörähtänyt kaupan kautta ja mukaani oli tarttunut pari pussia sipsejä sekä tottakai irtokarkkeja. Ne oli tarkoitettu kaikille, mutta en pistänyt pahakseni, mikäli kaikki olisikin jäänyt minun syötävikseni. Lisäksi mukana oli valmissalaatti, jonka ajattelin syödä ennen kuin mässäily alkoi. Ja tietysti simaa, sitä ei saanut unohtaa!

Suuntasin kohti ullakkoa, josta kuuluikin jo puheensorinaa. Heilautin kauppakassin olalleni ja lähdin kiipeämään portaita varovaisesti. "Moikka", sanoin hiljaisesti. Paikalla oli jo Dochas, Silvia ja Mirka. "Toin vähän lisää herkkuja", sanoin naurahtaen huomatessani notkuvan herkkupöydän. Avasin kassia ja otin sieltä tärkeimmän, "Ja simaa!" Laskin herkut pöydälle ja istuunnuin sitten muiden viereen. "Täällähä tuoksuu hyvälle", sanoin viitatessani munkkeihin.

Meinasin kompastua ullakolle vieviin portaisiin, korjasin askeleeni viime hetkellä ja sain pelastettua kädessä olevan rasian jossa eilen leipomani keksit saattoivat vähän kärsiä. "Ei hätää!", huusin jo kauempaa ullakolla olijoille sillä olin aiheuttanut jonkin verran ryminää. "Minä ja mun sulavat liikkeeni", mutisin perään ja avasin ullakon oven. Paikalla oli jo useampi kasvo, myös Jenna ja Peppi joihin en ollut ehtinyt vielä kunnolla tutustua. Nyökkäsin hymyillen kaikille. "Ihan mahtavaa, bileet pystyyn. Mut avataan tätä ikkunaa vähäks aikaa!", totesin ja laskettuani rasiallisen keksejä herkkukasan jatkoksi, ryntäsin ikkunalle tuulettamaan paikkaa. Raikas iltainen kevättuulahdus pyyhälsi huoneeseen.

Laskin katseeni valtavaan herkkupinoon, ja mietin että kuinkakohan moni vielä toisi syötävää. "Meillä on viikon edestä nyt sokeria", naurahdin iloisesti ja istahdin Mirkan viereen. Silmissäni pilkahti mielenkiinto kun huomasin Ouija-laudan josta oli jo puhettakin ollut. Se näytti vuosikymmeniä vanhalta, ja sain kylmiä väreitä ajatuksesta sen pelaamisesta.

Ullakolle oli eksynyt jo ihan hyvin porukkaa. Tiesin oikeastaan kaikki nimeltä, mutten ehkä voinut sanoa välttämättä tuntevani heistä hyvin vielä ketään. Saaga oli avannut ikkunan, josta tulvi raitista ilmaa huoneeseen. Sää oli ollut koko päivän jokseenkin pilvinen ja sateinen, ja vilpoinen tuoksu teki ihan hyvää pienelle ullakolle, jossa nyt hääräsi useampikin ihminen. Seurasin vaivihkaa Annia, joka oli uskaltautunut jo herkkupöydän ääreen keräämään ruokaa lautaselleen. Minullakin oli hirveä nälkä, joten nappasin käsiini kertakäyttölautasen ja siihen kourallisen Sipsejä, Mirkan leipoman munkin ja parillisen Saagan tuomia keksejä.

Asettauduin silmäilemään vanhan, puisen sängyn päiväpeitteelle kasattuja lautapelejä. Sydämeni hypähti, kun joukossa oli kuin olikin ouija-lauta, josta Majiná olikin jo vähän puhunut.
- Vau! Kai me pelataan tolla ouija-laudalla? minä hihkaisin innoissani. Rakastin kaikkea jännittävää!

"Oi, ihanan näköisiä munkkeja!" hihkaisin, kun aina yhtä pirteän oloinen Mirka kantoi tarjottimensa pöytään. Melkein vanavedessä ullakolle ilmestyi liuta muitakin tallilaisia, joista osalla oli lisää tarjottavia mukanaan. Kaadoin heti lasini täyteen Jennan tuomaa simaa ja nappasin toiseen käteeni palan pitsaa. Sitten istahdin takaisin paikalleni lähelle Mirkaa ja jäin norkoilemaan siihen ympärilleni katsellen. Avoimesta ikkunasta tuli sisään viileää ilmaa ja itseäni alkoi vähän paleltaakin.
Jostain syystä kaikki tuntuivat olevan hirveän innoissaan ouija-laudasta. Mua se ei kuitenkaan liiemmin kiinnostanut ja olisinkin mieluiten antanut pahaisen laudan pysyä kaapin perukoilla. Peliin liittyi muistoja nuoruusvuosilta, eivätkä ne olleet kovin positiivisia. En kuitenkaan tohtinut avata suutani, kun myös porukan uusi kasvo Peppi alkoi kysellä laudasta. "Eikö tuolla olis mitään muuta kivaa peliä?" mutisin puoliksi ääneen ja vilkuilin vierellä istuvia ihmisiä epätoivoisena.

Myös Anni pelmahti paikalle, ja asettauduimme automaattisesti tutun kaverikolmikon kanssa suunnilleen kasaan istumaan. Keskellä istui Mirka ja mä istuin toisella puolella. Anni vaikutti hyväntuuliselta, mikä oli hyvä juttu. Salaa toivoin, että Kaapokin tulisi tänään, hiukan häntä ajatellen vahtasin istumapaikkaa toisella puolellani. Aloin tunnistaa viimeistään nyt, että mä olen oikeastaan hyvinkin ihastunut Kaapoon. Kaikesta päätellen poika oli samoilla linjoilla mun kanssa, mutta en uskaltanut kysyä suoraan. Nukuimme kuitenkin usein lähekkäin, ja yksi pusukin on vaihdettu. En tosin ollut varma muistaako Kaapo sitä, sillä yrittäessäni ottaa sitä puheeksi Kaapo oli kuin mitään sellaista ei olisi tapahtunutkaan.

Ikkuna kerkesi olla auki vain tovin, kun rankkasateen ropina rupesi rummuttamaan kartanon katonharjaa. "Doc, laitatko sen ikkunan", olin juuri sanomassa kun Dochas oli jo matkalla ikkunalle. Ei paranisi päästää vettä sisälle. Ulkona oli ollut tovi sitten valoisaa, mutta nyt synkät pilvet alkoivat kokoontua Ansamaan yläpuolelle uhkaavasti. Vappusää.

"Vau! Kai me pelataan tolla Ouija-laudalla?", uusi tuttavuus Peppi hihkaisi. "Eikö tuolla olis mitään muuta kivaa peliä?", kuulin Silvian mutisevan ja nauroin tuttuun tapaani. "On tuolla Kimble. Mutta en mä oikeestaan usko että me onnistutaan mitään pahasti pilaamaan tolla ouijallakaan", sanoin kun kauhaisin käteeni jonkun tuomia sipsejä juuri ylettyttyäni. Uskoin itse henkimaailmaan, ja mulla oli usko että jos Ouijaa pelaa täysin sääntöjen mukaan, minkään pahan ei pitäisi onnistua meitä vainoamaan. Vai? Jenna ehdotti sitten tutustumiskierrosta, ja se kävi ainakin mulle mainiosti. "Hoo!", huusin suu täynnä herkkuja ja peitin suuni pahoittelevasti.

Ullakolle oli saapunut jo paljon porukkaa. Pöytä oli täynnä herkkuja, jotka suorastaan halusivat tulla syödyksi, tai niin ainakin luulin. Nousin ylös ja suuntasin hakemaan pitsaa ja muita herkkuja siman kanssa. Lautasen täyteen saatua palasin takaisin muiden luokse, mutta tällä kertaa minulle läheisimpien ystävien seuraan, Saagan ja Annin.

Minusta olisi mielenkiintoista pelata Oujaa, mutta oli ehdotettu, että pelattaisiin jotain muuta aluksi tai tehtäisiin tutustumiskierros. "Mulle käy ainakin", totesin hymyillen ja haukkasin palan pitsasta.

Käytiin läpi esittelykierros, joka menikin aika nopeasti. Esittelin varmaan enemmän omaa hevostani kuin itseäni, mutta tuli sanottua pari sanaa millainen olen. Hiluttauduin lähemmäs Annia ja katsoin häntä viekkaalla ilmeellä. Naisen kasvoille tuli hämmennys. Tein nopean taktisen liikkeen ja nappasin yhden keksin hänen lautaseltaa, koska oma lautanen oli jo tyhjä. Naurahdin vielä lopuksi, sillä en pahaa tarkoittanut. Vähän vain kiusoittelin.

Majina saapui yhdessä Kaapon kanssa ullakolle. Hän oli selvästi valmis pelaamaan Ouja-laudalla, ainakin puheesta päätellen. "Jes, nyt sen kimppuun", totesin iloisesti ja nousin ylös. Nappasin pahvisen laatikon, minkä sisällä oli vanhan näköinen pelilauta. Asetin sen kaikkien keskelle, mutta en kyllä itse halunnut aloittaa. "Pelottaako Mirkaa?", Dochas kysyi kiusoitellen, kun tyrkytin aloitusta jollekin toiselle. "No ei kuule pelota", sanoin itsevarmana takaisin ja virnistin. Nousin taas ylös hakemaan lautaselleni lisää syömistä. Otin mukaan pari ylimääräistä keksiä ja annoin ne Annille. "Tässä ois palautus", sanoin ja hymyilin.

Kasvoni varmasti vääntäytyivät jota kuinkin Kummelista tuttuun tonnin seteli -ilmeeseen, kun Majina pamahti paikalle ja halusi alkaa pelata heti Ouija-laudalla. "No voi perkele", murahdin puoliksi, kun Mirka lähti hakemaan lisää ruokaa ja Saaga puolestaan nosti laudan esille pelin osoitinta tutkien. "No nytkö niitä henkiä pitäisi sitten kutsua?" kysyin huokaisten ja tungin loput kädessä olevasta pitsasta suuhuni. Dochas kuului hörähtävän jotain joulupukin kuumasta linjasta, mutten vaivautunut edes kunnolla kuuntelemaan. Selkää pitkin kulki kylmät väreet sateen alkaessa suorastaan piiskata asuintalon kattoa. Mulle tuli jostain syystä tosi epämukava olo, mutta yritin vaikuttaa mahdollisimman normaalilta. En mä varsinaisesti kummituksia pelännyt, mutta erityisesti Ansamaassa olin kokenut yhtä sun toista selittämätöntä. Jossakin selkäytimessäni tunsin, ettei tää olisi hyvä idea. Vaikka tuskin koko lauta edes toimisi. Toisaalta toinen puoli musta suorastaan janosi tietää, mitä tässä voisi vielä tapahtua.