|
|
by Majina on Oct 29, 2019 20:02:16 GMT 2
AnsamaanHalloween iltapukujuhlaEletään lauantaita 26.10 // On Halloween juhlien aika! Jokainen halukas niin tallilta, kuin sen ulkopuoleltakin, on saanut ottaa osaa Majinan sekä tämän puolison kartanolla järjestettävään iltapukujuhlaan. Ulkona ukkostaa, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja rauhaisaa. Tarjolla on hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Ansamaiden vanha talo tarjoaa erinomaiset puitteet karmivan Halloweenin juhlimiseen ja se on koristeltu teeman mukaisesti. Ohjelman ja lisää tietoa löydät tapahtuman omalta sivulta, täältä. Pelin aikana paljastetaan kuka vei pukukilpailun voiton.. - Kuuntele tanssien soittolistaa ja fiilistele!- Tässä pelissä mukana seuraavat hahmot: Majina, Dochas, Kaapo, Alvar, Silvia, Saaga, Mirka, Anni, Friedrich, - Pelissä ei ole kirjoitusjärjestystä ainakaan toistaiseksi - Peli on avoinna kaikille juhlaan tuleville Ansamaalaisille |
|
|
Mirka
Charmantti Chinchilla
viestien määrä 132
♥ 223
|
by Mirka on Oct 29, 2019 20:25:21 GMT 2
Saavuin juhlapaikalle tummansinisessä pitkässä mekossa. Kädessäni oli pieni samaa sävyä oleva laukku. Tällä kertaa kasvoillani oli hieman enemmän meikkiä, eyelinereineen kaikkineen. Hiukset olivat nutturalla leteillä koristeltuna. Eteen jäi nätisti roikkumaan pari laineella olevaa hiussuortuvaa. Pitihän sitä nyt panostaa, kun juhlittua ei hirveästi tule. Ovella näin Majinan ja Dochasin ottamassa vieraita vastaan. Hymyilin kaukaa Majinalle, kun katseemme kohtasi. Saavuin pariskunnan luokse ja tervehdin. "Hyvää iltaa Majina ja Dochas", toivotin pirteällä hymyllä. "Iltaa sullekin Mirkku! Kiva, että tulit", nainen vastasi samalla kun käteltiin pienen ystävällisen halauksen kera. Kättelin myös Dochasia. "Et oo lisää taskulamppuja heitellyt?" mies kysäisi vitsikkäänä. "Ehen", vastasin naurahtaen. Takaani saapui lisää väkeä, joten jatkoin heidän ohi sisälle lämpimään. Hankasin käsivarsiani, kun ulkona oli tullut hieman kylmä pelkässä mekossa. Vieraita oli saapunut jo jonkin verran, mutta tuttuja kasvoja ihmisjoukosta en vielä poiminut.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Oct 29, 2019 20:26:01 GMT 2
Ukkosen kolkko kaiku täytti syysillan taivaan astellessani ylös karton ulkoportaita. Ovella tuttu ja turvallinen Majina oli tervehtimässä sisääntulijoita ja tervehti myös minua käsipäivää, kuten myös hänen miehensä Dochas. Hymyilin ja tervehdin molempia vähintäänkin yhtä kohteliaasti kun he olivat tervehtineet minua. Totta puhuen olin jo ajatatellut jättäväni pukujuhlan väliin, mutta jollakin ihmeellä olin saanut itseni edustavaksi ja lähtövalmiiksi viime yön unettomuudesta huolimatta. Hiukseni olivat siisti taakse vedetyt, ja musta frakki oli viimeisen päälle silitetty yön pikkutunneilla.
|
|
|
Silvia
Eksoottinen Elefantti
viestien määrä 211
♥ 386
|
by Silvia on Oct 29, 2019 20:36:35 GMT 2
(Aleksi) Saapumiseni Ansamaahan ei ollut sujunut täysin oppikirjojen mukaisesti. Olin onnistunut ajamaan jonkin matkaa väärään suuntaan ja vähällä oli, etten eksynytkin vielä. Kaikki risteykset olivat näyttäneet hämärässä samanlaisilta keskenään ja Silvia oli kerennyt soitella mun perään jo hätää kärsien. Pienestä seikkailustani huolimatta onnistuin saapumaan (melkein) ajoissa Ansamaan asuinrakennuksen pihaan, josta mun oli määrä napata Silvia kyytiin, ettei hänen tarvitsisi kävellä korkokengissä kartanolle. Pysäytettyäni mustan bemarin vilkaisin itseäni peruutuspeilistä. Vaikka mä olinkin melko sosiaalinen persoona, niin jollain tapaa mua jännitti mennä ihan vieraiden ihmisten keskelle. Tuo piinaava tunne sai mut naputtelemaan hermostuksissani auton rattia. Enhän mä tavallisesti tällaisia tilanteita jännittänyt, mutta olin palannut vastikään takaisin Suomeen asuttuani useamman vuoden Hollannissa. Kaikki oli muuttunut sinä aikana. Siksi mä olin ollut vähän epäileväinen, kun Silvia oli pyytänyt mua lähtemään kanssaan juhliin. Ajatukseni keskeytti ulko-ovesta ilmestynyt pitkään juhlamekkoon pukeutunut nainen, joka käveli ihmeen ripeästi korkeissa koroissaan. Pitkät hiukset oli kiinnitetty taakse nutturalle ja asun viimeistelivät hopeiset korut. Ainakin mulla oli hemmetin hyvännäköinen seuralainen, jonka varjoon jäisin toivottavasti niin hyvin, ettei kukaan kiinnittäisi muhun sen kummemmin huomiota. “Moi”, nainen tervehti reippaasti avattuaan auton oven. Hymyileviä kasvoja korosti punainen huulipuna ja kevyt silmämeikki. Kurkotimme halaamaan toisiamme pikaisesti vastatessani tervehdykseen. “En ookkaan nähny sua hetkeen puku päällä. Näytät hyvältä”, Silvia naurahti ja kiinnitti turvavyönsä. “Samaa voisin sanoa susta”, virnistin ja nostin jalkani hitaasti kytkimeltä painaen samalla kaasua. Parkkeerattuani auton huomasimme, että olimme yllättäen ensimmäisten joukossa paikalla. Silvia halasi reippaasti ovella olevaa pariskuntaa, kun mä tyydyin ihan vain kättelemään ja esittelemään itseni kohteliaasti hymyillen. Silvia tyrkkäsi mulle samantien sisälle saavuttuamme viinilasin käteen ja johdatti mut sen jälkeen peremmälle. Pysähdyttyämme juttelemaan keskenämme katselin uteliaasti salissa olevia ihmisiä. |
|
|
|
|
by Saaga on Oct 29, 2019 20:38:31 GMT 2
Oli vihdoin se ilta,kun Ansamaan kartanossa järjestettiin pukujuhlat, mua jännitti hirveästi koska en koskaan ole ollut vastaavanlaisissa. Olo oli vähintään kuin olisin lähdössä Linnan juhliin. Astelin kartanon pihaportaat varoen, mä en ollut kauhean comfortable mun korkokengissä. Turvauduin avecini Alvarin käsivarteen. Alvar tuoksui hyvältä ja oli muutenkin viimeisen päälle laittautunut. Mä en käyttänyt tuoksuja, mutta olin meikannut tummanpunaisella huulipunalla ja hiukan tummemmalla silmämeikillä kuin yleensä. Hiukset mulla oli kiedottu siistillä tavalla sotkuiselle nutturalle, josta olin päästänyt valloilleen muutaman suortuvan, jotka olin kihartanut. Otsatukkani oli omalla paikallaan ja laittamatta, koska pidin siitä niin. Puku joka mulla oli päällä, oli mun itse tuunaama. Tummansininen levenevällä helmalla ja harsomaisella yläosalla. Kaulassa mulla oli samettinen choker. Tervehdin Ansamaan pariskuntaa tuttavallisesti kun astuimme sisään. Musiikki soi ja tunnelma oli kuin jostain romanttisesta elokuvasta. Huokaisin ja vaeltelin ihastuksissani ympäriinsä. Silti, nää korkkarit...
|
|
|
|
|
by Anni on Oct 29, 2019 20:48:08 GMT 2
Vihdoin se koitti, nimittäin Ansamaan odotettu ensimmäinen halloweenjuhla. Tästä tulisi ilmeisesti jokavuotinen perinne, mikä olisikaan sen parempaa kuin juhlia halloweenia Ansamaassa, paikassa jossa huhuttiin olevan kummituksia. Ulkona oli hyytävän kylmä, taivas oli synkän musta ja välillä ukkonen välähteli. Tunnelma oli juuri täydellinen halloweenin viettoon, odotukset iltaa kohtaan olivat korkealla.
Saavuin juhlaan Raakelin kanssa, ehkä vähän yllättäen hän oli suostunut avecikseni koska yleensä hän ei hirveästi perustanut juhlista. Siis tällaisista fiinimmistä juhlista, kyllä hän baareissa biletti ihan mielellään, mutta hän ei ihan ymmärtänyt miksi halloweenia piti juhlia näin "virallisesti". Nainen vaikutti kuitenkin iloiselta perusmustassa mekossaan ja korkokengissään (vaikka olikin hieman vastustellut niiden päälle pukemista), kun astelin hänen kanssaan kohti kartanoa. Pidimme toisiamme käsistä kiinni, vaikka olimmekin vain kavereita. Mutta miksi kaveritkin eivät voisi sitä tehdä?
Majina ja Dochas olivat vastaanottamassa meitä kartanon ovella. Huomioni kiinnittyi heti Majinan näyttävään juhla-asuun ja katsoin sitä ihastellen. Ehkä omakin asuni oli ihan hyvä, tykkäsin sen tummanvioletista sävystä ja erikoisesta helmasta, joka oli kerrostettu kolmeen kerrokseen. Oloni oli jännittynyt, jonka takia vastaukseni Majinan ja Dochasin tervehdyksiin oli varmasti jokseenkin kylmä. Yritin kuitenkin hymyillä hieman, ettei minusta tulisi ihan niin nihkeää vaikutelmaa. Tänäänhän juhlittaisiin ja nautittaisiin, ei silloin sopinut nyrpistellä.
|
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2019 21:37:27 GMT 2
(Dochas) Ovesta oli rampannut sisään paria parin perään ja minä jo kuiskin Maikulle, josko voisin liueta ruoka ja juomapöytään, mutta tämä vain nyrpisteli minulle naamaansa. Onneksi kuulin Alvarin tutun äänen ja tunnelma sisälläni koheni huomattavasti, tästä illasta saataisiin ehkä sittenkin oikeasti viihdyttävä. Majina piti kuitenkin huolen etten päässyt liikaa innostumaan, tämä nimittäin hymyili Alvarille vähän turhankin maireasti. Nyt oli minun vuoro nyrpistellä, mutta Maikku vain naurahti ja siirtyi sitten seuraavaan vieraaseen. Yritin näyttää mahdollisimman pirteältä kätellessäni tulijoita, vaikka oikeasti paikallaan seisoskelu tälläisen juhlan ollessa käynnissä tuntui kidutukselta. "Mene" sanoi Maikku lopulta ja ilmeeni kirkastui kuin milläkin pikkulapsella, juostessani sillä sekunnilla kohti vieraiden täyttämää salia.
(Majina) Lopulta kaikki vieraat oli saatettu sisälle ja sain sulkea kylmää vinkkaa sisälle päästäneen oven kiinni. Olin niin innosta piukeana, että vatsaa väänsi. Pyrin kuitenkin ulospäin näyttämään tyyneltä ja rauhalliselta. Olin valmistellut lyhyen puheen, jonka aika tulisi pian, nyt kuitenkin siirtyisin seurustelemaan vieraiden kanssa enemmän. Tänään halusin keskittyä nimenomaan niiden viihdyttämiseen, jotka tulivat Ansamaan ulkopuolelta.
(Alvar) Saaga näytti hyvältä käsipuolessa. Olimme juuri saapuneet juhlaan sisään ja pyrin tervehtimään kaikkia tuttuja ja niitä vähemmänkin. Suunnistin kohti juomapöytää, napaten sieltä lasin terästettyä veren punaista boolia. Osasi se Majinakin näköjään järjestellä jonkinmoista tapahtuman tynkää, pakko se oli myöntää, että olin melko vaikuttunut. Kartano näytti kauniilta ja tunnistin joitakin kalliita tauluja ja huonekaluja, joita tutkailin. Pyrin pitämään edes jonkinlaista tuttavallista keskustelua yllä Saagan kanssa ja tämä vaikutti ihan tyytyväiseltä. Saaga meni lopulta juttelemaan jollekkin blondille nuorelle miehelle, joka istui yksin. Huomasin miten miehen katse synkkeni, ja tämä lyyhistyi silmissä nähdessään minut, pistin sen heti merkille, joten päätin kiusallani ottaa Saagaa kevyesti olkapäästä, kysyen "Mihin sä oikein katosit?" pitäen huolen että tuo pikkupoika tietäisi kenen kanssa Saaga täällä oli. Tuo pieni sekavan oloinen poika meni vaikeaksi ja lähti, joten lähdin viemään Saagaa kohti naposteltavia. Jäin kuitenkin miettimään kuka ihme tuo tyyppi oikein oli ja miksi hän vaikutti Saagan mielialaan noin rajusti.
(Kaapo) Olin istunut koko alkuillan yksin pienen pöydän ääressä. Olin päättänyt olla juomatta mitään, koska se ei tietäisi hyvää kuitenkaan. Tuijottelin muita joilla oli pari, he näyttivät iloisilta ja moni nauroi kuuluvasti. Yhtäkkiä kuulin Saagan äänen ja käännyin tätä kohti, kuitenkin vain pettyäkseni karvaasti. Naisen perässä tuli itse paholainen, Alvar Nurmi. En kuitenkaan osannut odottaa että he olivat tulleet juhliin yhdessä, enkä ollut saada enää sanaa suustani kuullessani sanat "Tosiaan, Alvar pyysi mut aveciksi tänne". Olo meni hetkessä pahemmaksi, mitä se oli jo alumperin ollut. En kestänyt katsella kaksikkoa, enkä Alvarin omahyväistä hymyä enää sekuntiakan, eikä auttanut muu kuin poistua takavasemmalle. Olin hämmentynyt, enkä tiennyt mitä pitäisi ajatella. Sulkeuduin hetkeksi huoneen nurkkaan, ehkä sitä voisi muutaman juotavan ottaa sitten kuitenkin.. |
|
|
|
|
by Saaga on Oct 29, 2019 21:50:38 GMT 2
Myöhemmin juhlissa, tanssahdeltuamme ja seurusteltuamme tapasin Kaapon. Ilahduin kovasti, mutta Kaapo kuitenkin pakeni paikalta heti kun kerroin kuka on illan avecini. Tilanne sai mut vaivaantuneeksi ja upposin hyvin pitkälti ajatuksiini. Yritettyäni jonkun aikaa tavoitella Kaapoa kysyäkseni mikä tuolla oli hätänä, mä tyydyin lopulta luovuttamaan. Silti, mieltä painoi ihan hirveästi että suuttuiko Kaapo ja mistä. Vaikka mieli synkkenikin, yritin piristyä ja ryntäsin tervehtimään Annia jolla oli mukanaan melko vaikuttavan näköinen nainen. Arvelin naisen olevan Annin ystävä Raakel. Sen enempää en tiennyt noiden väleistä, mutta tiesin että he ovat joskus olleet aika läheisiä. Annilla oli yllään kerrostettu, violetti mekko ja hänen seuralaisellaan oli musta, yksinkertaisempi asu. En katsonut tuleeko Alvar perässä, eiköhän tuo löydä mut uudestaankin jos mä katoan näköpiiristä liian kauas. Välillä mua hieman ahdisti liika holhoaminen.
"Sä olet varmaan Raakel?", kysyin hymyillen. "Anni on kertonut susta. Mä oon Saaga, Annin hyvä kaveri. Ainakin tietääkseni", virnistin esitellessäni itseäni Annin seuralaiselle. "Upeat asut", kehaisin vielä kaksikkoa. Kohotin boolimaljaa kaksikolle ja yritin vaikuttaa siltä, ettei mun sisintä kaivertanut.
|
|
|
Mirka
Charmantti Chinchilla
viestien määrä 132
♥ 223
|
by Mirka on Oct 29, 2019 21:56:36 GMT 2
Olin ottanut itselleni lasin boolia. Nyt näkyi jo tuttujakin kasvoja. Huomasin Silvian jonkun vieraan miehen kanssa. Päätin rohkaistua ja mennä rupattelemaan nuoren naisen kanssa. "Heii! Mites menee?" kysyin kohteliaasti. Juttelussa kerroin, ettei minulla ihan paras yö ollut takana, mutta jätin yksityiskohdat toisaalle. Olin kuitenkin innoissani illasta ja en malttanut odottaa mitä kaikkea se tuo tullessaan. Esittäydyin hieman ujosti tuntemattomalle miehelle. Kehuin kummankin pukeutumista. "Ihanasti oot laittanut hiukses", totesin Silvialle. "Meen kattelee ketä muit tänne tuli", jatkoin vielä keskustelun päätteeksi ja käännyin pois kaksikon luonta. Ehkä vielä pääsisin heidänkin kanssa uudelleen juttusille.
Majina ilmestyi joidenkin vieraiden takaa. "Hei taas. Vitsi et tääl on upeeta!" kehuin innosta puhkuen. Oli suuri helpotus, että pystyin jo Majinan seurassa olemaan oma itseni. Kehuin myös hänen mekkoaan ja ylipäätäänsä hohkaisevaa kauneuttaan. Sattumalta mieleeni pomppasi iljettävä kuva unesta leveä virne kasvoillaan. Suljin silmät ja ravistin mielikuvan pois ajatuksistani. Nostin nopeasti hymyn takaisin kasvoilleni.
|
|
|
Silvia
Eksoottinen Elefantti
viestien määrä 211
♥ 386
|
by Silvia on Oct 29, 2019 22:21:46 GMT 2
Otin pienen hörpyn viinilasistani ja katselin ympärilleni. Kartano oli koristeltu todella kauniisti ja sisällä oli tunnelmallinen valaistus. Olimme kierrelleet katselemassa tauluja ja muita koristeluita lähempää Aleksin kanssa. Mulla oli ihan mukavaa, mutta silti jokin teki mun olosta vähän levottoman. Mielessä pyöri eilisyö. Ja se, että olin herännyt aamulla Theon vierestä. Olo oli ollut samanlainen kuin joskus viattomina teinivuosina, kun olin nukkunut ensimmäistä kertaa pojan vieressä.
Yhtäkkiä Mirka astui sivummalta tervehtimään meitä upea tummansininen mekko päällään. Tämä kehui niin minun kuin Aleksinkin asua. Kiiteltyäni kovasti ja kehuttuani myös Mirkan asua vilkaisin Aleksiin. Olin näkevinäni pienen pilkahduksen tämän silmissä, kun hän esitteli itsensä naiselle. Mirka kiiruhti juttelemaan Majinalle, muttei tainnut huomata, kuinka Aleksin katse seurasi hänen menoaan. "Mä näin ton", kuiskasin ja tönäisin leikkisästi miestä. "Ai minkä?" tummaverikkö kääntyi katsomaan hitaasti minuun. "Älä esitä, ettet tietäisi", sanoin silmää vinkaten. "Se on kieltämättä nätti", lisäsin vielä.
|
|
|
|
|
by Anni on Oct 29, 2019 22:24:26 GMT 2
Juhla alkoi sillä että kokoonnuimme suureen saliin muiden vieraiden kanssa nauttimaan tarjottavista, alkuun kaikki taisivat ottaa juotavakseen boolia, joka oli teemaan sopivasti väriltään verenpunaista. Tunnelma oli rauhallinen, vaikka porukkaa olikin aika paljon myös sellaisia tyyppejä joita en ollut ikinä nähnytkään. Olo olisi varmasti ollut orpo jos olisin ollut yksin, mutta onneksi minulla oli Raakel. Ei tarvinnut olla yksin, mikä oli hyvä asia, mutta tunsin oloni hieman oudoksi. Olihan Raakel kuitenkin exäni ja ajatus ystävyydestämme oli edelleen vähän kummallinen, mutta ehkä voisimme todistaa sen että exät pystyivät tulemaan keskenään hyvin toimeen.
Jutustelimme Raakelin kanssa rennosti, lähinnä kartanon hienosta sisustuksesta ja edessä olevasta illasta. Illan päätteeksi julistettaisiin, kenellä oli illan kaunein puku ja odotin sitä innolla. Vaikka olimmekin molemmat ihan hyvän tuulisia, keskustelumme tuntui jotenkin väkisin väännetyltä eikä kumpikaan oikein tiennyt miten tässä tilanteessa olisi pitänyt olla. Pian Saaga ilmestyikin jostain luoksemme pelastamaan keskustelumme, joka ei taas kerran lähtenyt oikein luistamaan. Ehkä molempien mielessä oli vain ne ikävät asiat, jotka piti jotenkin oppia sysäämään syrjään, emme olleet kumpikaan sitä kuitenkaan ilmeisesti vielä oppineet.
- Sä olet varmaan Raakel? Saaga kysyi iloisen oloisena. - Anni on kertonut susta. Mä oon Saaga, Annin hyvä kaveri. Ainakin tietääkseni, hän vielä naurahti siihen perään.
- Joo, oonhan mä, Raakel sanoi ja pystyin heti näkemään hänen ilmeestään, että hän tykkäsi Saagasta. Jos hän ei olisi tykännyt, olisi ilme ollut täysin päinvastainen jo ensimmäisen tervehdyksen jälkeen.
- Anni on kertonut sustakin, pelkkää hyvää, Raakel hymyili Saagalle. - Sun asu on muuten kans todella upea!
Siinä Raakelin ja Saagan vaihdettua muutaman sanan, tuli mieleeni kysyä Saagalta tämän seuralaisesta.
- Hei mulla meni muuten vähän ohi kenen kanssa sä siis oot täällä, sanoin naiselle rehellisesti. Olihan se vähän outoa, että en tiennyt hyvän ystäväni seuralaisesta oikeastaan mitään. - Siis onko se joku Majinan kaveri vai? jatkoin.
|
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2019 23:09:38 GMT 2
(Majina) Käteni tärräsivät pienestä jännityksestä joka oli päällä lähes kokoajan. Dochaskin oli minut hyljännyt ja lähtenyt kiertelemään vieraalta toiselle. Onneksi Mirka sattui tulemaan juttusille ja tarrauduin häneen kuin pelastukseen. Kovin moni ei ollut tullut luokseni oma-aloitteisesti ja olin jo alkanut pohtia, olinko jotenkin luontaan työntävä. Tai sitten se oli vain punaisen boolin vaikutusta. En ollut edes varma kuka sen oli juhliin tuonut, sillä minä sitä en ainakaan ollut tehnyt. Oletin vain että Dochas tai joku, mutta tarkemmin ajateltuna tuo kyseinen booli juhlapöydässä tuntui oudolta, eikä miehenikään ehkä sellaista tekisi. Mirka kehui pukua ja lähes koko olemustani ja minä tein tietysti saman. Mirka oli muutenkin upea ja sen tyylinen ihminen, jonka kanssa voisi tutustua paremminkin. Kai minua edelleen vaivasi tunne siitä, ettei minuun hoksattu ottaa kaverillista kontaktia, vaan välit pidettiin asiallisina. "Mun pitää ihan just nousta tohon korokkeelle ja julkaista sen pukukilpailun voittaja ja toivon vaan etten joudu palkitsemaan itseäni" parkaisin Mirkalle humoristiseen sävyyn. Tutkailin naisen ilmeitä kunnes jatkoin "Ja tuo punainen booli tuolla pöydällä, se on joku mysteeribooli, koska mä en sitä ole tänne tuonut, eikä kai Dochaskaan" nauroin kevyesti, mutta annoin Mirkalle myös hivenen huolestuneen kuvan, sillä eihän sitä voinut tietää mitä se oikein sisälsi. Yhtäkkiä vatsaani muljahti, nähdessäni Kaapon salin toisella laidalla, melko humaltuneen oloisena. Yritin viittoa Dochasta menemään tämä luokse samalla kun itse kapusin vieraiden näkyville. Sitten taputin hellästi mikkiä ja pyysin vieraiden huomion. |
|
|
|
|
by Saaga on Oct 29, 2019 23:20:14 GMT 2
Raakel kehui myös mun asua ja osoittautui näin ensisilmäyksellä erittäin mukavaksi tapaukseksi. Anni kyseli kenen kanssa mä olen juhlissa. "Ööö..", katselin ympärilleni etsiessäni Alvarin vaaleaa olemusta ympäristöstä, jotta olisin voinut näyttää hänet Annille. "No se on jossain tuolla, yks Alvar. Majinan kaveri joo, kysyi mut itse mukaan. Ihan kiva tyyppi", sanoin. En oikeastaan tiennyt, olisiko pitänyt sanoa vähän enemmän. Tavallaan mä olin pikkaisen ihastunut Alvariin, vaikka mä olinkin sitä mieltä että hän kohteli mua vähän liian silkkihansikkain. En ollut kuitenkaan mikään prinsessa vaan pärjäsin monissa asioissa vallan hyvin itsekin. Annille en ollut kerennyt avautua vielä mun Alvar-kuviosta, mutta uskon et juttua riittäisi.
Puheensorina salissa hiljeni asteittain, kun Majina koputti mikrofoniin valmiina puhumaan. Keskityin sillä hetkellä Majinaan, hänellä oli upea punainen puku. Miten voikaan nainen aina näyttää niin hyvältä, lähes vaivatta. Tai mistä mä tiesin, paljonko nainen käytti aikaa laittautumiseen mutta musta hän oli myös hyvin luonnonkaunis.
|
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2019 23:24:29 GMT 2
(Kaapo) Nojasin otsa käteäni vasten juomapöydässä, kun Dochas käveli luokseni huolestuneen oloisena. Yhtäkkiä tulin vihaiseksi, kai siitä että minun perääni jouduttiin katsomaan. Olin kyllä jo aika kovassa humalassa, mutta aloin silti kaataa lasiin lisää juotavaa. Dochas otti kuitenkin kädestäni kiinni, yrittäen estää. Yritin riuhtaista miestä kauemmas, mutta se oli toivotonta tämän ollessa paljon vahvempi. Tunsin miten viha kasvoi ja kovensin otteita, päästen vihdoin irti. Join lasin nopeasti tyhjäksi ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea Dochas perässäni. Tämä puhui taukoamatta jotain, mikä muuttui päässäni pelkäksi sumeaksi mössöksi. Vielä pari metriä, niin olisin ulkona ja voisin jatkaa juhlia vaikka omassa kämpässä. Alvar käveli kuitenkin kohta suoraa oven eteen estäen kulkuni. "Onko tullut otettua vähän liikaa? Hyvin epäkohteliasta tälläisessä tilaisuudessa" mies aloitti, mutta minulla ei pitänyt itsehillintä enää ollenkaan ja tartuin tätä sillä sekunnilla rinnuksista. Olin humalassa, mutta en niin kovassa, ettenkö olisi pysynyt pystyssä ja kykenevä käyttämään voimaa. Alvar kuitenkin nappasi heti napakasti kauluksestani ja tunsin vain miten kurkkua alkoi kuristaa. Tämä painoi minut rajusti takana olevaa seinää päin ja ehdin tuntea miten joku takanani ollut nainen jäi minun ja seinän väliin puristuksiin. Jostain kaukaisuudesta kuului Majinan heleä, mutta voimakas ääni, kun tämä sanoi juhlallisesti pukukilpailun voittajan. |
|
|
Mirka
Charmantti Chinchilla
viestien määrä 132
♥ 223
|
by Mirka on Oct 29, 2019 23:26:36 GMT 2
Majinan kertoessa boolista, minun ei enää tehnyt mieli juoda sitä. Lie kuinka vahvaa se olisi. Minulla ei ole mikään hyvä juomapää ollenkaan, kun juodut lasilliset koko iältäni on varmaan laskettavissa. Jätin lasin muiden käytetyiltä näyttävien lasien joukkoon. Näin Saagan ja Annin, joten päätin mennä käväisemään heidän luonaan. "Moi!" sanoin tyytyväisenä. Kyselin miten ilta on sujunut ja mainitsin boolista, sillä en halunnut minkään katastrofin tapahtuvan. Seurassamme oli jälleen tuntematon henkilö. "Kiva tavata. Oon Mirka", tervehdin, mutta muuta en sitten saanutkaan sanottua. Tunnelman keventämiseksi päätin kertoa tiivistettynä kauhean uneni viime yöältä. Mistä moinen rohkaistuminen aukasta suu noinkin tiheeseen tahtiin. Tällä hetkellä osasin nauraa kauhealle tarinalleni, kuitenkin unta se vain oli. Juuri kun olin saanut tarinani kerrottua, Majina pyysi vieraiden huomion. Käännyin kohti naista, ja samalla näinkin tutut uudet kasvot. Katseemme kohtasi, jolloin äkillisesti ja hieman oudosti hymyilin. Mahdollisimman pian käänsin katseeni pois nuoren miehen kasvoilta.
|
|
|
|
|
by Saaga on Oct 29, 2019 23:50:40 GMT 2
Mirkakin liittyi seuraamme ja tervehdin tätä iloisesti. En tuntenut häntä kovin hyvin vielä, mutta pidin hänestä. Kuuntelin kiinnostuneena, kun tyttö kertoi viime öisestä painajaisestaan. "Aika karseeta", kommentoin myötätuntoisesti. Majina myös oli aiemmin kertonut Mirkalle, että boolin sisältö oli jokseenkin arvoitus. Ilmankos mulla heitti jo hieman päässä, jo parin lasin jälkeen. Keskityimme jälleen Majinaan, kun tuo alkoi julkistamaan pukukilpailun tuloksia. En kerennyt kauaa kuuntelemaan Majinaa, kunnes mulle tuli paha aavistus. Pukukilpailun voittaja jäi mulla täysin pimentoon, sillä kuulin kovaa ryskettä läheltä kartanon ovia. Yritin tavoittaa nopeasti katseella Alvaria, ja kun en tätä nähnyt, kuiskasin hiljaa ääneen "voi ei..". Jätin puolityhjän boolilasini pöydälle ja siirryin tapahtumapaikalle niin nopeasti kuin kengissäni pääsin, sanomatta Annille, Raakelille ja Mirkalle yhtään mitään. Lopulta otin kuitenkin kengät pois jalasta, jotta pääsisin kulkemaan nopeammin vaikka olinkin pienessä hiprakassa. Mulla oli oikeasti tosi paha fiilis tästä.
Tajusin hyvin nopeasti, että ryskeen syynä olivat Alvar ja Kaapo, jotka olivat ottaneet yhteen. "Mitä vittua!?", mä huusin epäuskoisena ja yritin saada miehiä lopettamaan. Tartuin Alvariin ja yritin kaikin keinoin saada miehiä irti toisistaan, mutta olin kovin pienikokoinen verrattuna heihin. Paniikki rupesi kasvamaan rinnassani. Viimeinen asia mitä halusin, oli että kumpaankaan sattuisi. "Alvar vittu lopeta! Kaapo!", paruin epätoivoisena.
|
|
|
|
|
by Anni on Oct 30, 2019 0:04:39 GMT 2
Saaga vahvisti Alvarin olevan Majinan kaveri, niin kuin olin epäillytkin. Talleilla oli lähiaikoina norkoillut joku minulle tuntematon henkilö, joka ei vaikuttanut olevan kukaan hoitajista tai hevosenomistajista. Majinan kanssa tämä pitkä vaaleaverikkö tuntui tulevan hyvin juttuun, ja jossain olin ohimennen kuullut Majinan maininneen jotain Alvar-ystävästään, joten arvelin tämän tuntemattoman henkilön olevan Alvar. Saaga kertoi että kyseessä oli "ihan kiva tyyppi", mikä ei nyt varsinaisesti kauheasti kertonut ihmisestä mitään, mutta en viitsinyt kysellä enempää. Luotin siihen, että Saaga osasi kyllä valita seuransa ja pitää tarvittaessa puolensa. Vaikka hän vaikuttikin ehkä vähän liiankin kiltiltä ja viattomalta naiselta, ei hän varmasti suostuisi kenenkään miehen - eikä sen koommin naisenkaan - vedätettäväksi. Ainakin halusin uskoa niin.
Pian seuraamme liittyi myös Mirka, erittäin kauniiseen siniseen mekkoon pukeutuneena ja ruskeat hiukset nutturalle laitettuna. Hän mainitsi jotain omituisesta boolista, jota mekin olimme tässä jo juoneet parin lasillisen verran.
- Kieltämättä tää on aika.. noh, erikoisen makuista, Raakel tokaisi. Ehkä ei kannattaisi juoda sitä enää lisää tämän illan aikana, se alkoi jo vaikuttamaan olotilaani saaden minut hieman pahoinvoivaksi. Mirka alkoi kertoa kammottavasta unestaan, jonka hän oli nähnyt viime yönä ja kieltämättä kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Vaikka kyseessä olikin vain uni, saivat tuollaiset kertomukset minut aina jotenkin pelon valtaan, vaikkei sillä olisikaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ehkä tämän takia en pitänyt kauhuelokuvien katsomisesta.
- No, onneks se oli vain uni, yritin keventää tilannetta ja sitten Majina alkoikin puhua jotain mikrofoniin, hän ilmeisesti aikoi julistaa pukukilpailun voittajan. Samassa Saaga lähti luotamme yllättäen kartanon ovia päin. En tiedä mitä siellä tapahtui, mutta voimistuvat äänet kantautuivat sieltä, hukkuen kuitenkin osittain Majinan ja juhlavieraiden ääniin.
|
|
|
|
|
by Majina on Oct 30, 2019 0:16:16 GMT 2
(Kaapo) Alvar oli paiskannut minut seinään ja alle jäänyt nainen pakeni paikalta juosten. Viereltämme kaatui kovalla rytinällä myös pieni pöytä kynttilöineen päivineen, onneksi sen liekki sammui eteisen märälle matolle. Käteni puristui nyrkkiin, kun Alvar tuli vielä lähemmäs, edelleen toinen käsi kaulallani. Kuulin miten porukkaa alkoi lipua lähemmäs, joten tiesin tappelumme pian raukeavan. Tilanne kuitenkin yltyi Alvarin heittäessä ensimmäisen lyönnin, johon minun oli pakko vastata. Pian harkka yltyi nyrkkitappeluksi, mutta sitten ihmiset ennättivät väliin ja tunsin miten Saaga otti meitä molempia tiukasti kiinni takeista ja yritti erottaa. oli siinä muitakin, mutta he eivät pysyneet perässä tai saaneet kunnolla kummastakaan otetta. En halunnut irrottaa ensimmäisenä, eikä selvästi Alvarkaan, joten pidimme pitkään tiukasti toisistamme kiinni. Tunsin miten poskipäätäni jomotti, siitä taisi tulla vertakin. Alvarilla oli auennut vain suupieli. Yhtäkkiä aloin tajuta mitä oli tapahtunut, kun kuuntelin Saagan vihaista huutoa. Päästin lopulta irti, Alvar odotti hetken mutta teki lopulta samoin. Dochas veti minua sivummalle ja ehdin nähdä vain kun Majina käveli silmät vihanliekkeinä leiskuen kohti Alvarta. Tämä tappelu ei ehkä ollutkaan vielä tässä.
(Majina) Nappasin Alvarta korvasta ja talutin tämän suoraa pihalle. Mies kompuroi märälle vasta sataneelle lumelle, mutta nousi heti ylös. "MITÄ HELVETTIÄ TUO OLI?" huusin vihaisena, enkä välittänyt vaikka joku kuulisi. Tiesin sisimmässäni hyvin tarkaan, ettei Kaapo kävisi kenenkään päälle ilman provosointia. Alvar yritti jankata jotain paskaa, mutta minä en kuunnellut, enkä olisi korvien huminalta edes pystynyt kuulemaan. Olin suunnitellut näitä juhlia pitkään, täällä oli ties ketä vieraita myös muualta ja sitten jotkut päättävät alkaa tappelemaan ja rikkomaan paikkoja. Samalla kun katselin surkean näköistä Alvarta, aloin miettiä tilannetta tarkemmin. Miksi yleensä niin asiallinen ja hienostunut meis käy paljon nuorempaan käsiksi? Ja mikä näitä kahta muutenkaan yhdisti tai välejä kaihersi? |
|
|
|
|
by Saaga on Oct 30, 2019 0:28:44 GMT 2
Nyrkkien heiluminen vaikeni pikkuhiljaa, ja miehet erkanivat toisistaan. Mun mekko oli hieman revennyt jossain tuoksinnassa, mutta se ei kiinnostanut mua. Hengitin raskaasi ja tiheästi pidellen rintaani, mua ahdisti aika paljon. Jalkani tärisivät ja tunsin sormenpäideni puutuvan. Mulla ei myöskään ollut mitään hajua mihin jätin mun kengät. Majina suorastaan liiti paikalle ja talutti Alvarin korvasta kiinni pitäen pihalle. Näin naisen katseesta, että tää ei todellakaan ollut ok. Ja tiesin, miten hurja Majina osaa olla. Annoin Alvarin ja Majinan mennä ja jäin Kaapon kanssa siihen seisomaan. Ihmisjoukko, joka oli kerääntynyt ympärillemme alkoi pikkuhiljaa hajoamaan, sillä täällä ei ollut enää mitään jännää katseltavaa.
Pudistin päätäni ja katsoin Kaapoa epäuskoisena. "Mitä vittua täällä tapahtui? Kuka tän aloitti?", kysyin terävästi, mutta en ollut vihainen. Olin vain todella huolissani ja säikähtänyt tilannetta pahanpäiväisesti. "Sä vuodat verta", totesin ääni väristen ja yritin epätoivoisesti etsiä paperia lähistöltä. Jotenkin olin huolissani enemmän Kaaposta kuin Alvarista, sillä Kaapo ei näyttänyt hyvinvoivalta ja oli muutenkin käyttäytynyt omituisesti koko illan. Mikä ihme oli oikein homman nimi? Aioin selvittää vihdoin mistä on kyse, ja miksi Kaapo käyttäytyy niin kummallisesti koko ajan - hän oli niin ailahteleva.
|
|
|
Mirka
Charmantti Chinchilla
viestien määrä 132
♥ 223
|
by Mirka on Oct 30, 2019 0:29:46 GMT 2
Saaga yhtäkkiä häippäsi seurastamme. Kohta kuului jo jytinää, mikä ei ollut ukkonen. Saagan ääni raikui. "Jaahas. Mitäs hittoa täällä tapahtuu?" ihmettelin ja yritin katsella ihmisjoukon yli. Majina suhahti ohitseni. Pujottelin ihmisten välistä lähemmäksi, jolloin näin Alvarin lentävän Majinan toimesta pihalle. Sitten raikui naisen huuto. "Nope...tääl ei oo mun paikka", tuumasin äkkinäisesti ja livahdin takaisin väkijoukon sekaan. Olo tuntui vähän oudon hilpeältä ja ehkä vähän huteralta. Menin naposteltavien ääreen ja popsin suihini pientä purtavaa odotellessa tilanteen rauhoittumista.
|
|
|
|
|
by Majina on Oct 30, 2019 18:34:01 GMT 2
(Kaapo) Joka paikkaa jomotti. Hengitin edelleen todella raskaasti. Majina oli hetki sitten taluttanut Alvarin ulos ja tunsin syyllisyyttä. "Mä" vastasin ilmeettömästi Saagalle, joka oli selvästi todella huolissaan voinnistani, kysellen kuitenkin kuka aloitti. Lähdin lopulta Dochasin käskyttämänä viereiseen huoneeseen, kai se halusi jutella. Yllätyin kun tämä ei sanonutkaan mitään, kaivoi vain jostain kaapista paperia, ojensi sen sitten Saagalle ja lähti katsomaan tilannetta ulkona. Yhtäkkiä oli hiljaista. Istuin vierashuoneen sängynreunalla ja tunsin vain Saagan piinaavan tuijotuksen vähän kauempaa.
(Majina) Olin tullut takaisin sisälle ja saanut juuri pahoiteltua kaikille vieraille välikohtausta. Onneksi kaikki eivät olleet edes huomanneet tapahtumaa tai olleet muuten vain moksiskaan. Törmäsin lopulta Nelly Jokikankaaseen ja Inari Helmipuroon, jotka olivat juuri voittaneet pukukilpailun upeilla asuillaan, mielestäni täysin ansaitusti. Nelly vaikutti kovin mukavalta, juttua riitti ja pian selvisikin että olimme samanikäisiä. Inari, joka tuntui alkuun hieman jarruttelevan ja tutkailevan minua, oli jonkin verran nuorempi. Päädyimme kaikki kertomaan itsetämme vähän jotain ja tunnelma oli rauhallinen. Istuimme melko pitkään yhdessä nurkkapöydässä. "Niin eihän se Hopiavuori tosiaan ole ihan hirvittävän kaukana, ihan hyvin voisin tulla joskus vierailemaan" sanoin kaksikolle lopulta. Siitä lähti käytiin seuraava pitkä keskustelu, kunnes pyysin varovasti Nellyn numeroa, jotta voisin joskus laittaa viestiä, jos satun niille seuduille. |
|
|
Silvia
Eksoottinen Elefantti
viestien määrä 211
♥ 386
|
by Silvia on Oct 30, 2019 18:53:02 GMT 2
(Aleksi) Lähellä ulko-ovea oli tapahtunut ilmeisesti jonkinlainen käsirysy, jota emme kuitenkaan olleet menneet seuraamaan lähempää. Tilanne kiinnosti ja huolestutti minua jollain tapaa, mutten todellakaan viitsinyt tunkea nokkaani minulle tuntemattomien ihmisten asioihin ja Silviakin pysyi mielellään loitommalla tapahtuneesta. Välikohtauksen jälkeen Majinaksi itsensä esitellyt nainen palasi takasin hieman kummallinen ilme kasvoillaan, joka vaihtui kuitenkin nopeasti takaisin hymyyn. Siitä päättelimme, että kaikki olisi ainakin jotakuinkin ok.
Silvia jäi hengailemaan hetkeksi jonkun vaalean miehen kanssa ja jäin tilanteessa vähän ulkopuoliseksi. "Haen lisää juotavaa", tokaisin Silvialle, joka nyökkäsi hymyillen vastaukseksi. Tullessani pöydän ääreen, jossa juotavat olivat, huomasin muutaman metrin päässä saman bruneten naisen, jonka kanssa olimme aiemmin vaihtaneet pari sanaa. Vilkaisin tätä sivusilmällä uteliaasti ja kaadoin lasiini lisää boolia.
|
|
|
|
|
by Anni on Oct 30, 2019 19:18:12 GMT 2
Menin Raakelin ja Mirkan kanssa katsomaan, mistä kummallinen meteli oikein johtui. Ihmisjoukon keskeltä ei kuitenkaan paljoa pystynyt näkemään, näin vain sivusilmällä kun Majina talutti Alvarin pihalle, erittäin vihaisen oloisena. Jostain väkijoukon keskeltä näin myös Saagan ja Kaapon, joka näytti suoraan sanottuna turpaansa saaneelta. Oliko Kaapo tapellut Alvarin kanssa, ja miksi? Eihän asia suoranaisesti minulle kuulunut, mutta olin huolissani Saagasta, joka oli ilmeisesti joutunut keskelle tätä välikohtausta.
- Ei täällä oo enää mitään nähtävää, tokaisin ja lähdimme Raakelin kanssa kohti ruokapöytää, jonne Mirka oli jo edeltä mennyt. Nyt oli parempi antaa tilanteen rauhoittua, muutkin vieraat alkoivat hajaantua kartanon ovien läheisyydestä takaisin salin puolelle. Pian myös Majina palasi ulkoa takaisin sisälle ja pahoitteli äskeistä tapausta. Sen jälkeen juhla jatkui ainakin päällisin puolin normaalisti, vieraat juttelivat keskenään ja söivät ja joivat.
- Mun pitää kyllä jossain vaiheessa kysyä Majinalta, mitä siellä oikein tapahtui, sanoin Raakelille huolestuneena. - Ja Saagalta, onko hän kunnossa.
Raakel lappasi lautaselle ruokaa ja nyökkäsi ymmärtäväisenä. Minulta oli mennyt ruokahalu, joten seurasin vain Raakelia katseellani ja vaivuin omiin ajatuksiini. Minua tosiaankin ihmetytti, mikä äskeisen välikohtauksen oli aiheuttanut. Piti toivoa, ettei tällaiset tulisi tavaksi. Pieniä riitoja nyt syntyi tuon tuosta, mutta Kaapon ja Alvarin välejä taisi hiertää jokin isompi juttu. Ei kai sitä ihan pikkujutusta vedettäisi toisia turpaan, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Huokaisin syvään ja yritin nauttia juhlasta, ehkä asiat selviäisivät ajan myötä ja kaikki ikävän tapahtuman osapuolet olisivat kunnossa.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Oct 30, 2019 19:57:15 GMT 2
Olin seurannut iltaa lähinnä sivusta. En voinut kovin hyvin, eikä juomani booli paljoakaan auttanut. Olin kaiken lisäksi edellisiltana luvannut itselleni, että alkoholi saisi jäädä sikseen joten lopetin heti ensimmäisen lasillisen jälkeen. Istuin alas ruokapöydän ääreen mihin pian loputkin vieraat istuutuivat. Minulla ei ollut juurikaan ruokahalua. Tiesin kuitenkin, että minulle tulisi nälkä ennen pitkää joten otin lautasen täytteeksi edes jotakin. Hetkeä aiemmin tapahtunut välikohtaus oli vielä osittain puheenaiheena, mutta suurin osa oli siirtynyt keskustelemaan kevyemmistä aiheista. Jopa pieni kevyt nauru tanssahteli välillä ilmassa kauniisti koristellussa salissa. ''Mitä tein täällä?'', oli päällimmäisin ajatukseni upotessani omaan maailmaani heleän hälinän keskellä.
|
|
|
Mirka
Charmantti Chinchilla
viestien määrä 132
♥ 223
|
by Mirka on Oct 30, 2019 20:21:55 GMT 2
Juuri kun olin syömässä naposteltavia, se sama mies tuli tarjoilujen ääreen. Aleksiko se oli? Vilkaisin nopeaan ja hymyilin hieman. OLi tuo nuori mies aika kivan näköinen. Halusin päästä rupattelemaan hänen kanssaan enemmän, sillä en vielä tiennyt henkilöstä oikeastaan mitään. Nostin tarjottimelta herkullisen näköisen kuppikakun. Samalla näin kun Aleksi otti lasiinsa lisää sitä mysteeriboolia. Mitäs jos se olisi myrkytettyä tai "vähän" liikaa terästettyä? Ajatus pyöri mielessäni, sillä olin yhdestä vajaasta lasillisesta jo hieman ehkä hiprakassa. "Älä juo sitä boolia", sanoin reippaaseen ääneen, kun mies oli juuri ottamassa hörppyä. "Tai siis.....", jatkoin nolona. "Kukaa ei tiedä mistä se tuli tai kuka sen teki tai mitä siinä on", selitin nopeasti puhuen. Ehkä siitä sai jotain selvää. Hymyilin hermostuneesti. Nytkö sitten nolasin itteni? Otin haukun kuppikakusta ja katsoin hieman alas. Miksi mun piti olla niin outo? Hoksasin vierestäni ihan pulloista kaadettua juomaa. Otin kaksi lasillista ja rohkaistuen ojensin toisen Aleksille. Toivoin, ettei hän pitäisi minua ihan tollona.
|
|
|
