Tulin talliin vielä tarkistamaan, että Starylla on kaikki ok. Mennessäni tuvan suun ohi huomasin siellä vielä minulle tuntemattoman nuoren naisen. Mietin, että miksi en menisi tutustumaan. Jossain vaiheessa viimeistään meidän tiemme kohtaisivat.
Tulin tuvan ovesta sisään moikaten rennosti "Heii, oon Mirka. Yks uusista". Huomasin heti ihanan pullan tuoksun ja suuren määrän itse pullaa pöydällä. Istahdin pöydän ääreen ja kerroin omistavani Staryn. Nainen vaikutti hieman jännittyneeltä niin kuin minäkin. Ujouteni meinasi päästä valloilleen näin hieman väsyneenä. "Saako näitä pullii ottaa?", kysyin hennolla äänellä hymyillen.

En ehtinyt kauaa olla tuvassa yksin, kun joku tuntematon nuori nainen saapui huoneeseen. Arvelin, että hän saattaisi olla yksi uusista tallilaisista ja niin hän olikin. Hän kertoi nimensä olevan Mirka, kerroin hänelle myös oman nimeni ja istuimme siinä pöydän ääressä hieman hiljaisina. Jännitys paheni, kun olisi pitänyt keksiä jotain puhuttavaa mutta mieleeni ei vaan tullut mitään.
- Mulla on oma hevonen täällä, Stary, Mirka sanoi hieman ujosti.
- Mä hoidan Vattua, kerroin. Mirka kysyi, saako pullia ottaa ja vastasin myöntävästi. Sitten oli jälleen hiljaista. Tästä ei kehkeytynyt mitään mahtavaa keskustelua, toivottavasti paikalle tulisi pian hieman puheliaampia ihmisiä. Samassa tupaan tulikin lisää porukkaa, tämän nuoren miehen tunnistin Theoksi. Pulla kävi ainakin kaupaksi jos ei muuta.

Olin saanut aikaisemmin Annilta vihiä, että hän meinasi keitellä kahvit tänään tallituvassa. Olin juuri saanut Unikon karsinan putipuhtaaksi, joten päätin lähteä tallituvalle päin jo katsomaan olisiko Anni paikalla. Tupa olikin täynnä väkeä. "Täällä on vissiin jotkut bileet", heitin kun kurkistin ovesta. Paikalla oli Theo, Anni sekä Frenchie, ja nyökkäsin kaikille hymyillen. Theo oli vähemmän tuttu, mukava kyllä, mutta Frenchien ja Annin kanssa olin viettänyt jo paljon aikaa. Astuin peremmälle pudistellen pölyjä housuistani ja huomasin entuudestaan tuntemattoman tytön. Hän oli nuoren oloinen ja nätti. "Moi vaan, mä oon Saaga. En ookaan ennen nähnyt sua", esittelin itseni ja hymyilin pirteästi. Pian selvisi että hän on Mirka.

Istahdin Annin viereen. "Vitsi, täällähän on pullaa!", huokaisin katse kirkastuen ja nappasin heti itselleni yhden. Olin aikamoinen sokerihiiri kuitenkin, ja Anni tiesi etten voisi vastustaa noita. "Onko kahvikii kohta valmista?", mumisin suu täynnä pullaa, ja pahoittelin lähes välittömästi possumaista käytöstäni ja peitin suuni kädelläni nauraen hieman.

Nainen mainitsi olevansa Anni ja hoitavansa Vattua. Annin kanssa meinasi mennä keskustelu hiljaiseksi, mutta onneksi paikalle saapui Theo. Moikkasin hänelle. Uskaltauduin ottamaan itselleni pullan, sallittavuuden varmistuessa. "Mites meni Maxin kanssa?" kysäisin Theolta. Kerroin myös ratsastelusta Staryn kanssa mainitsematta laukkaääniä. Paikalle tuli tuntematon nuori mies. Hän istahti viereeni ja tervehti kaikkia. Tervehdin takaisin. En oikein saanut mitään sanottua taaskaan, kun kyseessä oli aivan tuntematon tyyppi. Kuitenkin nimeni mainitsin. Ei mennyt hetkeäkään kun jälleen kerran tuntematon henkilö saapui paikalle. Oloni rupesi käymään levottomaksi. Tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi, sillä en tiennyt heistä vielä oikeastaan ketään ja he tiesivät toisensa. Selvisi, että saapunut henkilö oli Saaga. Hän hymyili, mikä sai minutkin hymyilemään. "Jep, ei olla viel nähtykkään", vastasin vielä hänelle.

Mussutin pullaa hiljaa itsekseni, kunnes tunsin tarpeen saada juomista. Kaikilla oli kahvia, mutta itse en voinut sitä sietää. Rohkaistuin ja päätin kysyä, mahtoiko Anni keittää teevettä.

Tuvassa oli ihan rento meininki, en tuntenut oloani enää niin jännittyneeksi kun tupaan oli saapunut tuttuja. Menin ottamaan itselleni kahvia, ja kuulin samalla Mirkan kysymyksen aioinko keittää teevettä, hän ei kuulemma kahvista välittänyt.
- Joo voin mä keittää, sanoin ystävällisesti ja laitoinkin samantien veden keittymään. Palasin pöytään kahvini kanssa muiden jutellessa keskenään. Ansamaassa oli kyllä hyvä talliporukka, joka otti ainakin minun mielestäni myös uudet tulokkaat hyvin vastaan. Itse tunsin jo kuuluvani porukkaan, vaikka paljoa ystäviä minulla ei vielä tallilta ollutkaan. Kaikki taisivat jo tietää minun ja Saagan olevan ystäviä, ja nytkin oikeastaan halusin jutella vain hänelle, vaikka tuvassa oli muitakin. Toivottavasti en vaikuttanut töykeältä, en vain osannut jutella mitenkään luontevasti uusien ihmisten kanssa.
- Mä hyppäsin Vatulla esteitä tänään, ei vitsit se meni hienosti, kehuin Vattua Saagalle, joka istui vieressäni pullaa mutustaen. - Tietysti silloin kun kukaan ei ollut näkemässä, mutisin vielä siihen perään.

Tallin pää saapui tupaan, mutta se ei aiheuttanut hallaa keskustelulle. Olin jälleen kerran toiminut pääasiallisesti kuuntelijana. Se tuntui olevan väistämätöntä isoissa ryhmissä. Majinàn istahduttua pöydän ääreen hän otti puheekseen hänen lenkkinsä, joka lievästi sanottuna ei ollut mennyt ihan putkeen. Olin varma, että kaikki olivat kuulleet siitä mikäli olivat olleet paikalla. ''Kukapa ei olisi.. Aiotko viimein selittää mitä oikein tapahtui?'' kysyin uteliaana. Kaikki olivat olleet vähintäänkin ihmeissään koko hässäkästä. En olisi uskonut, että Majinà eksyisi noin vain lähimaastoon. Nainen kuitenkin omisti maat ja oletin hänen osaavan ne lähes yhtä hyvin kuin omat taskunsa.

Olin juuri viemässä Fleurin suitsia ja satulaa varustehuoneeseen, kun kuulin tallituvasta puheensorinaa. Vietyäni tavarat paikoilleen raotin uteliaasti tuvan ovea ja kurkkasin sisään. Pöydän molemmin puolin istui jo jonkin verran porukkaa hyöryävien juomiensa äärellä. "Mooi", tervehdin varovasti ja astelin peremmälle. "Ooh, pullaa! Saako näitä ottaa?"

Tuvassa oli lämmin tunnelma, sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Kuuntelin kun Anni kertoi Vatun toilailuista tältä päivältä ja mä vastasin naurahtamalla. "Se on se Vattu, aina vähän joku rooli päällä kun joku kattoo", vastasin ja otin jo toisen pullan. Kuulin samassa tuttua korkosaappaiden kopsetta ja Majina pelmahti huoneeseen täyttäen huoneen jollain hyvällä tuoksulla. Hän teki itsellensä kaakaon ja istahti viereeni. Tuo kysyi, että oliko missannut paljon meidän keskustelustamme, ja nojautui olkapäähäni. Silitin hyväntahtoisesti hieman naisen hiuksia, varoen sotkemasta kampausta. "Taisitte kuulla mun lenkistä?", Majina tuhahti ja mä nyökkäsin.

Frenchie ehdotti, että Majina voisi vihdoin kertoa, mistä oli kyse. Anni komppasi. Puheensorinan keskeytti, kun Mirka äkkiä kirosi teeveden läikyttyä kädelle. "Herrajjestas, kävikö pahasti?", huolestuin välittömästi ja yritin katseellani hakea varmistusta, että toinen oli kunnossa. Silviakin ilmaantui paikalle, ja nyökkäsin hymyillen hänelle. Vilkaisin Annia, joka vaikutti rentoutuneemmalta kuin hetki sitten.

Myös ihana Silvia tuli jo hämärtyneeseen tupaan ja istui viereeni. Taputin tervehtivästi tämän selkää, olin jo hieman väsynyt, ehkä pään lepuuttaminen ei ollut hyvä idea, kohta pian nukahtaisin, mutta Saagan olkapää oli juuri sopivalla korkeudella ja mukavan pehmeä. Muut osoittivat kiinnostusta yksityiskohtiin eksymiseeni liittyen, joten lopulta virnistin ja sanoin "odottakaa", nostaen käteni, sitten nousin ja kurotin viereiselle keittiöntasolle tulitikkuja etsien. Sytytin pöydällä olevaan kynttilään tulen humoristisesti luomaan tunnelmaa. Aloitin kuiskaten, selvästi vitsaillen "Noniin elikkä.. eräs Maikku Ansamaa lähti yhtenä synkkänä syksyisenä iltana yksin metsään lenkille.." joku huoneessa tirskahti, mutta jatkoin pitäen pokkani "Tämä päätti poiketa normaalilta reitiltään.. noh.. ihan vain seikkailumielessä.. kyllähän me kaikki sen ymmärrämme. Maikku törmäsi lopulta mustaan kissaan ja lähti seuraamaan sitä - älkää kysykö miksi - ... ja päätyi lopulta syvälle metsään, jossa törmäsi pieneen todella ränsistyneeseen mökkiin, jonka ikkunalla paloi himmeä valo.."

"Joo, kahvi ei oo oikein mun juttu ainakaan näin illalla", vastasin naurahtaen Mirkalle, joka oli kommentoinut juomavalintaani. En ollut jutellut vielä paljoa uuden tytön kanssa, mutta olin saanut hänestä varsin mukavan ensivaikutelman.

Majinan aloittaessa kertomuksensa hymähdin huvittuneesti ja nojauduin pöydällä olevan käteni varaan.

Haukkasin lisää happea ja Mirka ehti kysyä tarkennuksia, vastasin tietysti mielelläni. "Jotain mitä en osannut odottaa?" toistin ja hymyilin naiselle. "Kyllä kävi!" sanoin edelleen hiljaisella, mutta tiukalla äänellä. Ryhdistäydyin ja vakavoiduin, mutta puhuin edelleen melko hiljaa, en kuitenkaan enää kuiskannut. "Mä siis seisoin ihan hetken vaan siinä talon edustalla ja mietin miten täällä korvessa, keskellä mitään asui joku. Noh.. sitten tapahtui odottamaton asia numero 1. talon takaa tuli hevonen ja sama musta kissa, istu sen järkäleen selässä." stoppasin tähän ja tuijotimme hetken toisiamme. "Sitten tullaan odottamattomaan asiaan numero 2, kohta talon ovella seisoi e r i t t ä i n vihaisen oloinen mummeli, joka käytännössä kirosi mua kurkku raikuen matkoihin, olin siis ihan jäykkänä ihmetyksestä.." hengähdin tähän väliin ja hörppäsin nopeasti oman kurkkuni kostukkeeksi jo hieman väljähtänyttä kaakaotani. "Lopulta mä sain otettua jalat alle ja lähin juokseen kohti samaa polkua mistä tulinkin.. mutta ylläri bylläri.. en enää löytäny takas siihen, vaikka se oli i h a n siinä lähellä, mä en siis oo koskaan.. koskaan eksynyt yhtään minnekkään ja varsinkaan tollaisella paikalla..." huokaisin epätyytyväisenä itseeni ja jatkoin. "Siis tiivistetysti se monen tunnin haahuilu meni niin, että mä kiertelin ja kiertelin vaan sitä samaa metsää ympäri, mutta en jostain syystä vaan nähnyt enää mitään tuttua missää.. se pelon tunne oikeesti.." katsoin alas mukiani hieman häpeissäni. "Lopultahan kuulin sitten sielä metässä Dochasin huudon ja osasin mennä sitä ja taskulampun valoa kohti.. mutta pakko myös mainita sellainen suorastaan helvetin outo juttu, että väitän oikeasti käsi sydämmellä, että palasin siihen kohtaan pian, missä se mökki oli ollut, mutta sekin oli kadonnut.." lopetin lauseeni hengähdykseen ja hiljaisuus laskeutui..