Aliisa
Arvaamaton Aromurmeli
viestien määrä 19
♥ 61
|
by Aliisa on Apr 12, 2020 18:16:44 GMT 2
"Hei, ei tarvi enää etsiä jos etit huonoja vitsejä tai tunnevammasta seksiä Mut jos et mukaan tuu, ni onneks halvasta ja huonostaki viinist voi humaltuu" - Paperi T - Stevie Nicks
|
|
Aliisa
Arvaamaton Aromurmeli
viestien määrä 19
♥ 61
|
by Aliisa on Apr 12, 2020 18:32:43 GMT 2
Sä kysyt et mitä mä pelkään Ranska, 2006
Hotellihuone haisi tunkkaiselta. Keltaiset verhot olivat pinttyneet liasta ja lattiaan tuntui tarttuvan joka askeleella kiinni. Seinillä ei ollut juurikaan tauluja, ikkunoita ei ollut pesty ainakaan viimeiseen kahteen vuoteen ja ruukussa joskus kasvanut viherkasvi oli kuihtunut kasaan. Isä antoi taas illalla sen väsyttävän pillerin ja äiti peitteli minut pahalta haiseviin lakanoihin noin yhdeksän aikaan. Heillä oli päällään juhlavaatteet, niiksi äiti niitä kutsui, eli värikästä ja kiiltävää. Äidiltä näkyi paljon paljasta pintaa ja isä oli kammannut tukan tarkkaavaisesti taakse. He tulisivat myöhään kotiin ja siksi mun piti nukkua sikeästi. Ei saanut herätä yöllä, koska kukaan ei ollut paikalla. Yöllä oli rikkoutunut ovi. Heräsin kovaan ääneen tokkuraisena ja koitin tihrustaa peiton alta huoneeseen saapuneita henkilöitä, jotka pitivät mekkalaa. Lattialle rikkoutui jotain lasista, se särkyi moniin pieniin palasiin ja joku heitteli tavaroita huoneen ainoalta pöydältä. Televisio kaatui lattialle tummaan pukeutuneen miehen voimasta ja toinen kurkisti sänkyni alle. En ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta väsymys painoi minua niin, että se pakotti minut sulkemaan silmäni uudestaan. Seuraavan kerran heräsin ravisteluun. Isä huusi. Hänen suustaan lensi sylkeä, kun hän moitti minua ja levitteli käsiään kuin olisin aiheuttanut huoneessa olevan sotkun. Tuijotin pahasuista miestä silmät pyöreänä tajuamatta hetkeäkään miksi hän oli vihainen. Silmät täyttyivät märistä kyyneleistä ja nenästä valui räkä. Kun hän päästi minusta vihdoin irti, nousin istumaan ja pyyhin poskilleni vierineitä kyyneleitä. Huone oli kuin pommin jäljiltä. Isän huuto täytti rikkinäisen hotellihuoneen. “Isi en se ollut mä”, koitin valittaa hänen huutonsa väliin, mutta häntä ei kiinnostanut. Äiti makasi huonovointisen näköisenä toisella sängyllä ja yritin ymmärtää mitä olin tehnyt väärin. Yöllä ei saanut herätä. Isä suuttui minulle aina, jos olin herännyt ja noussut sängystä yöllä. Huoneessa ei saanut itkeä, eikä temmeltää silloin kun kukaan muu ei ollut kotona. Silloin piti vain kiltisti nukkua. Niin hän aina sanoi. Hetkessä äiti nousi ylös silmät leiskuen huutamaan miehelleen vastaan. Käperryin peittoon ja peitin korvani, koska en halunnut kuulla. Suljin silmäni, koska en halunnut nähdä ja yritin sulkea suuni, ettei minua huomattaisi. Äiti huusi ja huusi, että mä olin vasta lapsi ja isä huusi siitä, kuinka paljon huoneesta joutuisi nyt maksamaan. En ymmärtänyt vieläkään. Äiti heitti jotain, mikä rikkoutui vasten huoneen seinää ja isä viskasi äidin takaisin sängylle. “Ole sinä huora hiljaa”, sain selville ja valuin hiljaa lattialle. Piilouduin sängyn alle ja avasin silmäni, vain nähdäkseni kuinka isä seisoi ilman kenkiä lasinsirujen peittämällä lattialla. Oliko tää kaikki mun syytä?
|
|