2.9.2019
Ensimmäinen hoitokerta
Aava katsahtaa vanhaa asuntoaan vielä viimeisen kerran. Tänne hän muutti vähän aikaa sitten. Ja heti muutto pois. Vähän matkan päähän, vähän lähemmäksi tallia. Sillä ei tulisi kuulonkaan että Aava jäisi tänne, kun mahdollisuus on muuttaa Ansamaan lähellä sijaitsevaan asuntolaan, jossa muitakin tallilaisia asuu. Tavaraa Aavalla oli vain vähän. Sänky, pari pahvilaatikollista vaatteita ja tavaraa sekä Mein tavarat. Mei itse makoili rennosti puoliksi yhdessä pahvilaatikossa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ei kovin lämpimästi, olihan jo loppusyksy. Aava pudisti päätään ja lukitsi kotinsa oven. Aava vilkaisi rannekelloaan. Muuttoauto oli jo viisi minuuttia myöhässä. Aava silitti Meitä. Se alkoi kehrätä. Pian muuttoauto kaarsi Aavan pihaan ja sisältä tuli muuttomies. Tasan yksi, eikä yhtään enempää. Aava puraisi huultaan ja nosti Mein maahan. Kissa naukaisi ärsyyntyneesti ja tepsutti auton luo.
Pian laatikot olivat pakettiautossa ja kaikki kyydissä. Lyhyenläntä matka alkoi. Kymmenen minuutin päästä he olivat perillä. Aava nousi autosta nopeasti Mei perässään ja alkoi lastata pahvilaatikoita pihalle.
"Onneksi purin sängyn näihin laatikoihin", Aava mumisi Meille kantaessaan kahta pahvilaatikkoa, jonne oli sängynosat laittanut. Muuttomies auttoi ja kun kaikki kuusi laatikkoa olivat pihalla, pakettiauto lähti pois pihalta.
"Minne minä menen?" Aava mietti ääneen.
"Minä voin auttaa", kuului naisen ääni Aavan selän takaa. Tyttö säpsähti ja kääntyi ympäri. Hienostuneen näköinen, melko nuori nainen seisoi hänen edessään. Merkkivaatteita ja meikkiä. Melkoinen ilmestys.
"Olen tallinomistaja Majina Ansamaa", nainen esittäytyi. Aava rykäisi.
"Hei. Olen Aava Punavuori, Jaffan hoitaja", Aava sanoi hiljaa ja hymyili. Nainen vastasi nopealla hymyllä.
"Huoneesi on toisessa kerroksessa, autanko laatikoissa?" nainen kertoi ja vilkaisi muuttolaatikoita.
"Kiitos kyllä", Aava sanoi ja tarttui avaimeen. Yhdessä he saivat laatikot vietyä ylös jo toisella kierroksella. Aava katseli ympärilleen.
"Kiitos avusta Majina", Aava mumisi. Majina nyökkäsi ja lähti huoneesta. Aava avasi laatikot, joihin oli sänkynsä osaset laittanut ja alkoi koota sänkyä. Mei pyöri Aavan ympärillä.
Tunnin kokoamisen ja tuskailun jälkeen sänky oli valmis. Aava oli laittanut sen ikkunan alapuolelle. Hän laittoi sängylle patjan ja petausvaatteet. Sitten hän laittoi lakanat ja ripusti verhot ikkunoihin. Mei hyppäsi sängylle ja meni tyynylle kerälle. Aava istahti kissan viereen. Avain oli hänen kädessään.
"Paljon kotoisampi. Pitää ostaa kirjahylly tänne", Aava puheli kissalle. Hän katsoi avainta.
"Laitan tähän uuteen kotiavaimeeni vaaleanpunaisen pörhöpalleron avaimenperäksi", Aava jatkoi. Mei nosti päätään ja nuolaisi Aavan kättä. Aava hymyili. Häntä jännitti tämä muutto. Kaikki oli uutta. Koulu, talli, koti, ihmiset. Ainakin se Majina vaikutti ihan mukavalta. Aava nousi ylös niin rivakasti, että Mei säpsähti ylös.
"Vaihdan vaatteet niin mennään tallille!" tyttö tokaisi. Hän alkoi kaivella laatikosta tallivaatteeitaan.
Pian Aava oli valmis. Hänellä oli violetit ratsastussaappaat, musta pitkähihainen paita ja sukat. Siniset hiuksensa hän oli laittanut rennolle nutturalle päälaelleen. Meille Aava oli pukenut violetit valjaat ja kiinnitänyt flexin valjaisiin. Varmuuden vuoksi, jos joku valittaisi vapaana kulkevasta kissasta. Avaimen Aava sujautti ratsastushousujen etutaskuun. Mei meni ovelle ja miukui isoon ääneen.
"Odota", Aava sanoi. Hän otti puhelimen yhdestä laatikosta, laittoi sen äänettömälle ja heitti sängylle.
"Nyt mennään", Aava sanoi ja tarttui Mein flexiin. Oven hän sulki perässään, muttei lukinnut sitä. Tokkopa täällä mitään tunkeilijoita on. Portaissa Aava kantoi Meitä. Kissaa se ärsytti ja Mei rimpuili kovasti.
"Lopeta jos et halua katkoa jalkojasi!" Aava ärähti. Mei lopetti rimpuilun heti. Pian he olivat alhaalla. Mei lähti heti juoksemaan eteenpäin. Aava oli varautunut ja kun flexin nauha loppui, tyttö pehmensi nykäisyä astuen pari askelta eteenpäin.
"Tule, Mei mennään tallille!" Aava huudahti kissalleen. Mei tuli Aavan luokse ja kaksikko lähti kävelemään kohti tallia.
Pian he olivat tallinpihalla. Matkassa meni vain pari minuuttia. Siellä oli ruskeahiuksinen tyttö, joka talutti voikkoa suomenhevostammaa. Hän vilkaisi Aavaa hymyillen ja Aava yritti hymyillä takaisin. Aavaa jännitti. Hän muisteli Majinan jossain vaiheessa kertoneen Jaffan asuvan pikkutallissa, joten hän suuntasi sinne. Ja aivan oikein, kirjava islanninhevosori seisoi heti toisessa karsinassa oikealla. Aava käveli Jaffan karsinan luokse ja Mei istahti Aavan viereen. Tyttö henkäisi ihastuksestä nähdessään Jaffan suloisen olemuksen. Sen veikeät nappisilmät tuikkivat pörröisen otsatukan alta.
"Oletpas sinä suloinen", Aava mumisi. Hän silitteli Jaffaa vielä jonkun aikaa karsinan kalterien välistä. Aluksi Jaffa vähän pörisi Aavan kädelle, mutta pian se rentoitui syömään heiniä ja antoi Aavan rapsuttaa sään kohdalta. Molemmat rentoutuivat ja Meikin oli asettunut makaamaan lattialle. Joku aukaisi pikkutallin oven. Aava säpsähti ja ryhdistäytyi. Jaffa nosti päänsä korkealle, mutta jatkoi pian syömistään. Mei nousi ylös. Aava vilkaisi tulijaa. Tulija oli lilahiuksinen tyttö, joka käveli pesukarsinan viereiselle karsinalle. Aava katseli, kun tyttö otti hevosen hoitotarvikkeet. Aava keräsi rohkeutensa ja meni lähemmäs.
"Hei!" tyttö tervehti. Aava säpsähti, sillä hän ei tiennyt tytön huomanneen.
"Hei", Aava vastasi hiljaa.
"Mä oon Anni, tän Vatun hoitaja. Entäs sä?" tyttö esittäytyi.
"Mä oon Aavan ja alotan Jaffan hoitajana", Aava puolestaan kertoo. Anni nyökkää ja alkaa harjata ilmeisesti Vatun kylkeä. Aava menee lähemmäs ja silittelee hevosen turpaa. Tuli hiljaista. Anni näytti mietteliäältä. Mei naukaisi äänekkäästi, johon Vattu hirnahti vastauksen. Joku muukin hirnahti tallissa. Aava veti hihnan lyhyemmäksi.
"Mä meen hoitaa Jaffaa", Aava sanoo nopeasti ja kävelee tallin perälle. Viimeisen karsinan vieressä on tila, jossa on varusteita. Aava etsii nopeasti Jaffan harjapakin. Anni kävelee tilaan hakemaan Vatun satulaa. Aava ei katso Anniin, vaan kävelee Jaffan karsinalle. Tottuneesti tyttö kiepauttaa Mein flexin parikertaa satulatelineen ympärille ja jättää hihnan sen verran lyhyelle, ettei Mei ole kenenkään tiellä. Aava ottaa päitset ja narun käteensä. Hän vetää syvää henkeä ja astuu Jaffan karsinaan.
Ori nostaa päänsä ylös heinäkasasta ja tutkii Aavan taskuja herkkujen toivossa. Tyttö naurahtaa ja nostaa orin päätä, jotta hän saa sujautettua päitset orin päähän. Aava kinnittää Jaffan vetosolmulla karsinaan. Aava ottaa harjan avonaisesta pakista, jonka viereen Mei on parkeeraannut takamuksensa. Aava alkaa harjata Jaffan pehmeää karvaa. Ori on kiltisti harjattavana, mutta katselee käytävälle ihmeissään ja liikuttelee päätään nähdäkseen Aavan. Kun Aava harjaa orin kupeita, Jaffa luimii, mutta ei tee mitään rumaa. Aava vaihtaa puolta Jaffan kaulan alta ja ori tökkii Aavaa päällään. Tyttö naurahtaa ja aloittaa Jaffan harjauksen toiseltakin puolelta. Jalkoja harjatessaan Anni taluttaa Vatun ohi ja Jaffa hirnuu ja steppailee.
"Älähän nyt", Aava sanoo tomerasti. Pian Jaffa lopettaa ja Aava saa orin harjatuksi loppuun asti. Tyttö vaihtaa harjan kampaan, jolla hän saa setvittyä orin harjan ja hännän. Hän aloittaa tuuheasta otsatukasta.
"Ootsä oikea tukkajumala, pitäskö sun käydä parturissa?" Aava puhelee hevoselle iloisena siitä, että jäi talliin yksin.
"Jos oisit Harry Potter hahmo, oisit ehdottomasti Hagrid. Et kyllä kokosi puolesta", tyttö naurahtaa ja alkaa setviä orin harjaa. Siinä onkin hommaa kun Jaffa liikuttelee päätään ja harja on hirveässä takussa. Aava saa harjan kyllä aika hyvin setvittyä. Tyttö siirtyy häntäpuoleen.
"Kunhan mä vähän säästän, ostan sulle hienoja varusteita. Vaikka mä tykkään sinisestä ja violetista, sanoisin että sulle sopii vihreä", Aava puhelee, "mm, tai oranssi!"
Aava hymyilee harjatessaan Jaffan häntää. Ori on viimein rauhoittunut syömään heiniään, joten Aava saa kaviot putsattua nopeasti ja helposti. Takajalkojen kanssa Aavan piti hieman sählätä, mutta pian Jaffa oli valmis. Aava laittaa kaviokoukun harjapakkiin ja taputtaa oria kaulalle.
"Hyvä poika", Aava kehuu ja halaa islanninhevosta. Hetken päästä hän aukaisee vetosolmun ja ottaa päitset Jaffan päästä. Aava menee pois karsinasta ja sulkee sen hyvin. Jaffa menee juomaan. Mei nousee seisomaan ja maukaisee.
"Odotahan Mei", Aava hymyilee. Hän vie Jaffan harjapakin paikoilleen ja ottaa sitten Mein flexin pois satulatelineen ympäriltä.
"Hei sitten ihana Jaffa. Huomenna nähdään! Ja ai niin oriseni. Hyvää syksyä", Aava toivottaa ja astelee pois tallista. Hän lähtee kävelemään kohti kotiaan.
"Toden totta, syksy on jo alkanut. Syyskuu on meille hyvä kuu", Aava kertoo Meille ja kissa naukaisee kuin kertoakseen olevansa samaa mieltä.