Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Jul 26, 2019 23:21:12 GMT 2
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Jul 28, 2019 19:41:40 GMT 2
S A A P U M I N E N A N S A M A A H A N Heinäkuun 28. 2019 Lähes kolmen tunnin turhan ajon jälkeen, kellon lähentyessä yhdeksää ilalla, sain viimein parkkeerattua vanhan farmarin Ansamaan pihamaalle. Minun oli ollut tarkoitus saapua kuudelta Ansamaahan, mutta jollain ihmeellä olin eksynyt matkalla. Jumalille kiitos, että minulla on maailman pystyynkuollein tilastokaakki trailerissa kököttämässä. Se siitä olisikin vielä puuttunut, että koni olisi yrittänyt väkisin trailerista ulos jos matkanteko olisi alkanut pänniä. Kunniani ei ollut antanut minun soittaa apuakaan Majinalta, jonka kanssa olin aiemmin viestitellyt sähköpostitse. Hän antoi kyllä ihan selkeät ajo-ohjeet tai ainakin olin kuvitellut niin. Kaikkein hämärintä oli lähimmän kaupungin ihmiset, joilta olin pyytänyt epätoivoisesti ajoneuvoja. Olivat kovin vaitonaisia ja koittivat kysellä jos olin erehtynyt nimestä. Kovasti katsoivat vinoon kun totesin etten ollut kuullutkaan heidän kehumasta Purovuosta ja halusin tosissani tallille, jota kutsuttiin Ansamaaksi. Onneksi viidennen ihmisen jälkeen viimein joku kertoi missä olin ja minne olin menossa. Huokaisin syvään. Onneksi nyt olin täällä. Astuin ulos ja hengitin raskasta kesäilmaa keuhkoihini. Päivä oli ollut kuuma ja kosteusprosentti lähenteli yli viittäkymmentä. Tallialue oli hiljanen, vaikka itse olisin suosinut aikaisia aamuja ja myöhäisiä iltoja ratsastukseen tälläisinä päivinä. Kiersin trailerin takaosaan ja avasin oven, jossa minua vastassa oli kookkaan orini takapuoli. Voodoo käänsi päänsä vilkaistakseen kuka oli tullut noutamaan poloista konia, joka näytti tällä hetkellä kaikelta muulta kuin majesteettiselta. Ori oli selkeästi sukellellut heinäverkkonsa syövereissä päätellen sen päästä roikkuvien korsien perusteella. ''Voi Vompatti'' huokaisin syvään ja avasin takapuomin ennen kuin menin päästämään orin edestä irti. Pian seisoimme kahden päätallin edessä. Se olisi varmasti ollut todella orpo näky. Näytin siltä, että olin enemmän hukassa kuin hevoseni - ja olihan se tottakin. Isokokoinen ori rennosti roikotti päätään ja lepuutti yhtä jaloistaan. Sillä hetkellä sain taas olla tyytyväinen rauhallisesta hevosta, johon ei minun hermoilut tarttunut. Taputin Voodoon kaulaa kiittääkseni ja samalla parantaakseni omaa oloani kun astelimme tallin ovista sisään. Oli jo myöhä, joten talutin orin vähin äänin sille merkattuun karsinaan. Vilkaisin viereisessä karsinassa olevaa rautiasta, joka korvat hörössä oli aluksi seurannut oman jättiläiseni saapumista kuten useammat muutkin hevoset. Nähdessäni minut se löi korvat nopeasti niin tiiviisti niskaansa vasten etten halunnut pahitteeksi mennä lähemmäs väliseinää. En tiennyt kuvittelinko vaan, mutta se näytti jotenkin rujommalta kuin muut. Toisaalta mistäpä mitä mitään rujosta tietäisin.. katso nyt omaa hevostani, ajattelin samalla kuin poistuin karsinasta ja laittaen sen tukevasti kiinni. Voodoo tyypilliseen tapaansa alkoi samantien syömään heiniä, jotka oli jätetty sen karsinaan. ''Löysit sentään perille asti'' kuului naisääni takaani. Pyörähdin ympäri kantapäilläni, sen verran olin säikähtänyt. '' Ja, kyllä, tuota.. eksyttiin hieman. Pahoittelen, on jo niin myöhä'' vastasin hieroessa nolosti takaraivoani. ''Pääasia, että pääsitte turvallisesti perille asti. Tervetuloa'' vastasi nainen vieno hymy kasvoillaan. ''Niin ja varo vähän sitten tuon teidän punaisen naapurin kanssa. Se on vielä hieman villi'' varoitti - oletettavasti - Majinà.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Aug 1, 2019 18:41:02 GMT 2
E N S I M M Ä S T Ä K E R T A A S E L Ä S S Ä Elokuun 1. 2019
Perustuu ratsastuskertaan johon viitataan roolipelissä retkivalmisteluja. Pohje, pohje, ohja. Säätöä. Lisää säätöä. ''Scheiße! Ei tästä tuu mitään'' kirosin antaessani oriille ohjat. Voodoo otti samantien rennomman ootteen elämään ja vauhti hidastui lähelle merihevosen huippunopeutta. Motivaatiokuolema oli selkeästi saanut meidät molemmat kynsiinsä. Myötäsin orin pitkähköä, mutta laiskaa käyntiä kunnes nojauduin voimakkaasti taaksepäin ja ennen pitkää päädyin makaamaan selälleni ruunikon päälle. Katselin taivasta kun Voodoo hoisi uraa pitkin kävelemisen. Annoin käsieni roikkua rennosti orin kylkiä pitkin. ''Kuka olisi uskonut, että useamman vapaan jälkeen sä olet menettänyt kokonaan sen pienitehoisenkin moottorin, joka sulla oli..'' huokaisin sulkien samalla silmäni. Huomioni kiinnittyi puhtaasti Voodoon liikkeisiin ja miltä ori tuntui allani. Sen hengitykseen. Lämpöön. Hetken kuluttua nousin istumaan ottaen ohjat takaisin käteeni. ''Eiköhän oteta uusiksi'' sanoin kannustavasti joko minulle itselleni tai Vompatille, joka pärskähti tyytyväisenä lepotaukoonsa. Ehkä pieni nollaantuminen auttoi meitä molempia ja loppujen lopuksi onnistuttiin me edes jossakin.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Aug 11, 2019 13:30:05 GMT 2
M U S T A S A A R I Elokuun 9. 2019 05:34 Huonosti nukutun yön riistämin voimin sängystä ylös nouseminen oli vaikeaa, mutta ei missään nimessä turhaa. Tuskin saisin enää silmäystäkään unta. Ne vähäisetkin vaatteet jotka päälläni olivat tuntuivat liimautuneen yön aikana ihooni kiinni. Siitä huolimatta nappasin kuitenkin sängyn vierellä lojuvat farkut ja kompastelin ne vauhdissa jalkaani. Hieraisin vielä siistimättömät hiukseni pois silmiltäni astuessani ulko-ovesta, jonka takana avautui usvainen ja kostea kesäyön aamu. Aurinko ei vielä ollut tohtinut nousta taivaanrannan ylitse, mutta keltaisen ja punaisen vivahteet paksu usvan seassa antoivat toivoa sen noususta. Saaressa oli hiljaista. Liiankin hiljaista. Edellispäivien seikkailut - tai siksi minä niitä kutsuin - hyppelehtivät edestakaisin mielessäni. Olin nauttinut ajastamme Mustasaarella, vaikka osan ajasta olin kerennytkin olemaan skeptinen ja omissa oloissani. Kuitenkin minusta tuntui, että olin jo enemmän osa talliporukkaa. Ehkä se vain tuntui siltä tässä pienessä täydellisen epätäydellisessä hetkessä, jossa sielu lepäsi tälläisissä maisemissa saarella, joka oli kaukana kaikesta. Tungin epähuomiossani kädet taskuihini ja säpsähdin kun jokin kylmä koski käteeni. Ottaessani mysteeri esineen pois taskustani tutkiakseni sitä huomasin sen olevan yksi niistä koruista, jotka löysimme - kiitos Dochasille - ja tämä oli minun. ''It is hard to beat a person, who never gives up'' oli kaiverrettu siihen kauniilla käsialalla. Sormeni tunnustelivat sen pintaa minun miettiessäni pitiköhän teksti paikkaansa. 9:02 Puiden oksien välistä tunkeutuessa valoa kevyen tuulen siivittämänä sai metsän näyttämään aavalta valtamereltä. Metsässä kuului vähän väliä lintujen tyytyväistä lauleskelua ja puskissa rapisi - kenties pupuja. Ken tietää. Tai ehkä kettu oli tullut hyvästelemään meidät? Ehkä se oli alakuloinen kun sen suurimmat ihailijat jättäisivät sen omaan rauhaansa. Tai ehkä se oli tyytyväinen, että poistuisimme sen kuningaskunnasta. Auringonvalo häiki osuessaan kohdalle ja se tuntui erityisen lämpimältä, vaikka kello ei ollut paljoakaan. Voodoo lähes nukkui puomin päällä, johon olin sen sitonut. Oli aika lähteä takaisin Ansaamahan ja parhaillani asettelin oriin satulaa selkään. Vompatti oli ottanut reissun leppoisasti ja oli osottautunut hyväksi vahvistukseksi muutaman säikymmän hevosen ohella. Ei sillä, että olisin kaivannut räjähtäviä puoliverisiä ja hevosia, jotka silminnähden halusivat tappaa minut. Olin saanut ratsastaa niitä siitä asti kun minulla pysyi ohjat hyvin käsissä ja vaihtelu teki todellakin hyvää. Vompatti oli kaikkea mitä saatoinkaan haluta. Voisin melkein kutsua sitä elämäni hevoseksi. Taputin oriin lapaa saatuani kiristettyä sen vyön korvaakaan lutkauttamatta. Pudistelin päätäni leveä hymy kasvoillani.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Sept 15, 2019 20:40:16 GMT 2
R E E N I Ä , R E E N I Ä Syyskuun 15. 2019 Joukkuekilpailut lähestyivät lähestymistään. En ollut osannut kuvitellakaan, että me pääsisimme joukkueeseen. Mutta tässä sitä oltiin ja olin enemmän kuin innoissani. Ehkä turhankin. Siitä oli ollut liian kauan kuin viimeksi olin päässyt metsästämään ruusukkeita. Olin totta puhuen hyvinkin kilpailuhenkinen halutessani. Uusi vatsapanssari käsissäni astuin hymysuin tallin puolelle. Kisojen lähestyessä oli tullut ostettua sitä sun tätä. Uudet suojat, putsit ja vielä pinon päälle uudet jalustimet unohtamattakaan kallista vatsapanssaria. Tallissa kävi pienenmoinen hälinä. Oli yleisin ratsastusaika ja se näkyi myös Ansamaassa. Kaiken lisäksi joukkueeseen päässeet halusivat saada hyviä ratsastuksia alle ennen kisoja ja sitä minäkin olin tänään hakemassa. Avasin karsinan oven ammolleen ja Voodoo, joka oli tutkinut karsinansa nurkkaa, kääntyi katsomaan minua hieman hölmistyneenä. '' Hallo, Vompatti'' sanoin jättäessäni panssarin karsinan oveen roikkumaan. Astelin sisään ja taputin orin takapuolta. '' Wie geht es dir, mein Junge?'' kysyin oriilta. Enhän minä vastausta saanut, mutta ei se tuntunut hölmöltäkään kysyä mitä pojalleni kuului - kunnes tajusin etten ollut yksin. Viereisessä karsinassa Theo, jonka tunsin lähinnä nimeltä, hääräsi oman oriinsa parissa. Hänellä tuntui riittävän työtä hieman levottoman ruunikkonsa kanssa. Tyypilliseen tapaani päätin vain keskittyä omiin touhuihini. Totta puhuen minua hieman harmitti ujouteni joten lupasin huomaamattani, että ottaisin itseäni niskasta kiinni kun seuraavan kerran siihen oli mahdollisuus. Se mahdollisuus tulikin turhan nopeasti. Taluttaessani Voodoon sisälle maneesiin näin Saagan taluttelemassa Unikkoa varmaankin loppukäyntien parissa. Hän tervehti minua iloisesti. Saagan kanssa olin keskustellut lähinnä pintapuolisesti, mutta useasti hevosten varustamisen lomassa jos satuimme samaan aikaan hääräämään tallissa. Tervehdin harvinaisesti hymyillen. ''Miten treeni sujui?'' kysyin ennen kuin nainen kerkesi siirtämään huomiotaan muualle. Hänen ponnarille laitetut hiuksensa keinuivat puolelta toiselle sitä mukaan mitä hän käveli. Se näytti minusta hieman huvittavalta. Tosin hyvällä tavalla. Hän vastasi kyllä kysymykseeni, mutta totta puhuen olin ollut liian keskittynyt hänen hiuksiinsa ja lauseen sisältö jäi tiedostamatta. Nyökkäsin vain vastaukseksi ja kiristin oriin satulavyötä upoten hetkeksi ajatuksiini. ''Hei Saaga?'' aloitin jälleen pienen hiljaisuuden jälkeen ja siirryin nyt jalustimien säätämiseen. Tyttö vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi olevansa kuulolla tyypillisen pirteähköön tapaansa. ''Me ollaan molemmat joukkueessa niin ajattelin, että jos et vielä ole kerennyt käydä treenaamassa maastossa.. niin Voodoo voisi tykätä seurasta vähän pidemmällekin lenkille. Ihan siis vain.. treenaus mielessä'' kangertelin. ''Ja sähän osaat nää maastot.. en haluis eksyä'' selittelin edelleen kuin oikeuttaen ehdotustani. Vilkaisin Saagaa, joka oli nyt pysähtynyt ja katsoi minua jopa hieman hämmentyneenä. Hän sanoi ilmoittavansa minulle myöhemmin kunhan tietäisi paremmin kerkeäisikö - tai haluaisiko hän. Tai ainakin niin minä tulkitsin. Saagan poistuttua maneesista ja istuuduttuani orini selkään kääntyi se katsomaan minua. ''Ei se nyt niin huonosti mennyt. Eihän?'' kysyin huokaisten. Voodoo ravisti päätään. ''Oot säkin kaveri'' sanoin ja napautin oria kevyesti kylkiin kantapäilläni. Treeni jatkukoon. Voodoo poseeraamassa kuvissa treenin jälkeen.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Sept 20, 2019 21:17:14 GMT 2
L O P P U H Y V I N , K A I K K I H Y V I N . . . K A I K E T I Syyskuun 20. 2019 Ison ruunikkoni pää lepäsi sylissäni. Silitin Voodoon päätä puhuessani sille hiljaa. Hevosen korvat keinuivat puolelta toiselle ja ainoastaan sen välillä avautuvat siniset silmät antoivat merkkejä sen hereillä olemisesta. Sentään joku oli rauhallinen. Vilkaisin rannekelloani. Viisarit liikkuivat hitaammin kuin koskaan. Puristin toisessa kädessäni pitämiäni ohjia. Voodoo ei reagoinut siihen mitenkään vaan jatkoi torkkumistaan. Se terävöityi vasta kun meitä edeltävä ratsukko käveli ohitsemme ja meinasi kipata minut mennessään nostaessaan päänsä varoittamatta. ''Ansamaalaiset ottavat näköjään hunnipakolaisetkin joukkueeseensa.. täällähän on helpompi surkeampienkin ratsastajien menestyä. Sääli, että Purovuolaiset ovat omaa luokkaansa'' julisti Honka hevosensa selästä siirtyessään verryttelemään. Pudistin vain päätäni ja otin orin ohjat paremmin käsiini. Minun ei tarvinnut alentua tuollaiselle tasolle. Voodoo katseli ratsukon perään heidän siirtyessään verryttelemään. Ravasimme rauhallisesti verryttely alueella. Viime päivien treenit ja saamamme valmennukset olivat olleet meille erittäin hyödyllisiä. Uskalsin jopa sanoa, että Voodoo oli parantunut ratsastettavuudeltaan. Vaikka minua jännitti olin lähdössä radalle hyvin mielin. Tunnustelin miltä ori tänään tuntui ja verryttelisin sen valmiiksi sen mukaisesti. Eilen olin liikuttanut sen hyvin kevyesti ja toivoin, että se oli oikea päätös. Siltä se ainakin vaikutti. Siirsin orin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Samanaikaisesti yksi verryttelijöistä laukkasi vierestämme aivan liian läheltä ja olisin voinut vaikka vannoa, että jokin osui meihin. En tiedä oliko se jalka vaiko hevosen lapa, takapuoli tai kenties kylki. En tiennyt. Noin sekuninsadaosassa yleensä niin rauhallinen Voodoo nousi osittain takajaloilleen. Se ei ollut koskaan ennen ollut vähääkään takajaloillaan. Ennen kuin kerkesin reagoimaan mitenkään Voodoo lähti peruuttamaan voimalla taaksepäin. Pystyin vain antamaan sille tilaa mennä eteenpäin, mutta ori ei käyttänyt tilaa hyväkseen. Se oli peruuttamassa päin seinää. Napautin sitä pohkeella eteen, mutta en saanut reaktiota. Orin takapuoli ja kylki painautuivat seinää vasten. Jalkani jäi hevosen ja seinän väliin. Paineen aiheuttama kipu sai minut virnistämään. ''Eteen siitä!'' komensin napakasti ja ori ponkaisi tasajaloin irti seinästä jääden vihdoin paikalleen. ''Soo, soo'' sanoin ja taputin orin kaulaa rauhoittavasti. Voodoo tuntui heti paljon isommalta kun se oli pörhistynyt ja puuskutti. Viimein nostin katseeni ohittajaamme ja yllätys yllätys se oli purovuolainen. ''Sä ratsastit aivan liian läheltä! Mitä sä oiken kuvittelit!?'' tiuskaisin ratsastajalle, joka ei hymyillyt, mutta varmasti pidätteli sitä. ''Enhän minä- minkä minä sille voin, että omistat noin hermoheikon eläimen?'' hän totesi ja komensi hevosensa käyntiin. Minulla meni vielä jonkin aikaa, että sain hevoseni rauhoittumaan. Jalkaani jomotti. ''viisi.. neljä.. kolme.. kaksi.. yksi.. Ratsasta!'' suorastaan kajahti koleassa syysilmassa. Voodoolle se oli sytytysmerkki. Sen voimakkaat takajalat kävivät sen alla muutaman askeleen verran saavuttaakseen räjähtävän vauhdin kasvun. Nyt minua pelotti. Verryttelyn lopussa jalkaani ei ollut enää sattunut, enkä ollut huolissani siitä. Olin huolissani tapahtumariikkasta sarjasta, joka oli hermostuttanut Voodoota. Mitä tästä radasta edes tulee? Ajatusteni lomasta en ollut edes tajunnut ensimmäisen esteen lähestyvän ja tulimme huonolle paikalle. Iso ruunikko otti vapauden lähteä kauempaa ja venytti esteen yli ongelmitta. Minä taas hieman liikkeen jäljessä. Selviyttyämme esteestä kiitin oria ja keräsin hermoni parantaessa samalla ohjasotettani. Tämä oli voitettava! Purovuolaiset eivät olisi ainakaan voittajia tänään. Jos tämä oli heidän menestyksensä salaisuus niin he eivät ansainneet sitä. Viimeisen esteen ylitettyämme kannustin Voodoon viimeiseen kiitolaukkaan jolla olimme ylittävät maalilinjan. Aiemmin loukkaamani jalka tuntui turtuneelta, hiki puski vaatteiden lävitse ja Voodoo puuskutti allani. Päästyämme maalilinjan ylitse olin helpottunut ja ennen kaikkea tyytyväinen. Kiitin oria hyvästä suorituksesta ja siirsin sen raviin. Voodoo ravasi pitkin ja liidokkain askelin jo aiemmin maaliin tulleiden Ansamaalaisten ohitse, jotka näyttivät kaikki kisahenkeen uppoutuneilta. He onnittelivat maaliin pääsystä hymysuin kuten itsekin olin toivottanut Theolle, jonka suoritusta olin aiemmin katsonut. Olin jopa käyttänyt hyväkseni muutamaa eri taktiikkaa joista keskustelimme Theon kanssa käydessämme rataa lävitse edellispäivänä. Siirsin orin käyntiin. Aava, joka oli lähtenyt mukaan auttamaan ja kannustamaan tarttui samantein orin ohjista. Hypätessäni alas kaaduinkin takapuolelleni toisen jalan pettäessä altani. Voodoo katsoi korvat hörössä ja Aava näytti ihan yhtä kiinnostuneelta äkillisestä tasapainon menetyksestäni. Theo joka oli kävellyt reippaasti paikalle kysyi olinko kunnossa ja ojensi kätensä auttaakseen. Tartuin miehen käteen ja hymyilin. '' Ja, olen ihan kunnossa'' vastasin hänen avustaessaan minut ylös. ''Mitä nyt vähän hapottaa'' jatkoin edelleen hymysuin. Mitäs pienistä. Olimme päässeet maliin asti.
|
|
|
Friedrich
Bodaava Biisoni
viestien määrä 86
♥ 204
|
by Friedrich on Oct 30, 2019 20:28:36 GMT 2
S O I T A T H A N ?
Lokakuun 30. 2019 Unohdin piirtää jalat. Voodoon peppu on niin leveä ettei edes ison miehen jalat näy.Kavioiden kopina asfalttitietä vasten kaikui syysillan usvan lävitse. Suomen syystalven kylmä ja kolkko kosketus oli yllättävän tervetullut. Pian sataisi varmasti ensilumi muttei vielä tänään. Friedrich puristi ohjia käsissään tiedostomattaan, mutta niiden roikkuessa pitkinä, hänen ratsunsa sitä tuskin huomasi. Tasainen kopse oli turruttanut miehen melkein transsiin asti. Orin pärkähtäessä tyytyväisenä palasi saksalaismies takaisin oikeaan ulottovuuteen. Hän taputti kevyesti ruunikon kaulaa. Ansamaassa Voodoota odottaisi iso kasa heinää ja lämmin karsina, kun taas Friedrichiä outo lappu karsinan ovessa. ''044 0559 1429, soitathan?''
|
|
|