Saavun kumma kyllä Ossin luo ensimmäisenä ja saan parkittaa Säxän hänen suureen halliinsa. Kuulemman vielä siellä on tilaa, mutta talveksi ei kyllä ole. Porukka lukuunottamatta Nikoa vie kesäautot Ossin halliin talvisäästöön. Blondi on kyllä erittäin mukava, vaikka selkeästi erottuukin porukasta olemalla lyhyin, hän on jopa minuakin neljä senttiä lyhyempi! Ossi tunkee nuuskapussin huuleensa, joka on minusta aina yhtä ällötävän näköistä ja puhelemme niitä näitä odotellen loppuporukan saapumista. Olen pukeutunut mustiin farkkuihin, mustaan pitkähihaiseen ohueeseen puseroon, joka on kaula-aukosta hieman avonaisempi muttei ylitä hyvää makua. Eli ei niin sanotusti olla tissit tiskillä meiningillä liikenteessä. Olen heittänyt päälleni vielä takin, jonka jättäisin kyllä autoon.
Porukka on pian kasassa, Jimi tulee paikalle viimeisenä.
"Sori, piti vielä äkkiä hakea yks juttu", Jimi selittää ja tökkäisee Samppaa kylkeen, samalla näyttäen jotain käsissään. Porukan pisin nyökkää ja pyytää kaikkien huomion.
"Tänään juhlistamme Nikon voittoputken katkeamista. Tämän erittäin mahdottomalta tuntuneen asian mahdollisti meidän ikioma Miisu", Samppa selittää tuttuun selostaja tapaansa ja ottaa Jimin käsistä pienen kultaisen mitalin, jossa on lila-vihreä-valkoinen nauha.
"Palkitsemme nyt Miisun tällä kultamitalilla, jonka nauha on voittajamme auton väreissä", selostus jatkuu ja mies pujottaa mitalin kaulaani. Tilanne naurattaa minua, mutta saan pidettyä pokkani. Kiitän taas kaikkia hymyssä suin, kunnes ahtaudumme kaikki autoon.
Ihmettelemme heti Seiskan ovista käveltyämme, miksi kaikki pubiruusut ovat tiensä sinne löytäneet tänä lokakuun iltana. Syyksi paljastuu pian karaoke-ilta. Määrään Nikon tilaamaan porukallemme kierroksen, jotta pääsisimme joskus täältä poiskin. Ilta olisi kyllä tylsä, jos se jäisi näihin yksiin. Samppa, Hugo, Kaapo sekä Makke vetivät kaljaa jo autossa matkalla Seiskaa. Saamme juomat nopeasti ja istahdamme pöytään. Kauaa aikaa ei mene, kun Samppa kietoo oikean käden Ossin hartioiden ympärille, vasemman käden pitäen kiinni järkytyksekseni jo puoliksi juodusta tuopista; "Jaksaaks sää Kosken Ossi ajella isoll kirkoll?". Mies on selvästi jo hieman humaltunut.
"Ai oikkee isoll kirkkol", Ossi tokaisee naurahtaen ja Samppa vain taputtaa ystäväänsä olkapäälle myöntyvästi. Tilanne huvittaa minua ja pudistelen vain hitaasti päätäni. Kaksikko ovat kyllä kunnon Pekka ja Pätkä. Ossihan on vajaa 170cm pätkä ja Samppa huitelee helposti kahden metrin paikkeilla. Ossi on porukan pulskin muutenkin, Samppa tikku. En kuule kaksikon keskustelua loppuun, sillä Arttu tarraa kädestäni kiinni ja hätkähtäen vilkaisen miestä päin. Näytän varmasti ajovaloihin joutuneelta peuralta, sillä brune naurahtaa, vaikka myös totistuu samalla sekunnilla - tämä pelottaa minua vielä enemmän. Ruskeat silmät ovat tiukasti lukkiutuneet silmiini, enkä oikein tiedä mihin katsoa. Vilkaisen nopeasti ympärilleni, huomaavatko muut mitä täällä tapahtuu, mutta pöydässä käy vilkas keskustelu muiden välillä. Nikoa en huomaa missään, mutta melkein täysi olut odottaa hänen paikallaan. Nielaisen ja siirrän silmäni takaisin Artun silmiin, jotka eivät ole liikahtaneetkaan.
"N-ni-niin?" saan suustani hyvin epävarman ja hiljaisen kysymyksen. Mies hymähtää ja vihdoin vilkaisee edes hetkeksi poispäin, kun tämä ottaa pikaisen hörpyn tuopistaan.
"Sitä vaan, että tiiätkö paljon tuo Österi susta välittää jo nyt?" miehen ääni kysyy rauhallisen hiljaisesti. Nikon sukunimi on siis Österholm, josta lempinimi Österi tulee. Jätkäporukalla on hauska tapa alkaa kutsumaan humalassa toisiaan sukunimillä. En ole tätä kuin kerran aikaisemmin todistanut yksissä hupaisissa hallibileissä kesän aikana. Pudistan päätäni ja puristan lonkerolasia käsissäni. Otan suuren kulauksen juomasta, jotta uskallan sanoa seuraavat sanat; "Kyllä mä taidan vähän olla Nikoon ihastunut, mutta en mä halua rynniä mihinkään suhteeseen. Sitä paitsi, ei Niko musta oo kiinnostunut, vaan mun Säxästä". Arttu räjähtää nauramaan, jolloin pöytäseurue vilkaisee meitä päin.
"Älä Arttu nyt repee! Kerro meillekkin", Kaapo vaatii. Arttu kieltäytyy ja juon äkkiä lonkeroni loppuun. En yleensä juo ensimmäistä niin nopeasti, mutta nyt tilanne sitä vaatii. Alkoholista ja nolostumisesta johtuva puna tuntuu heti nousevan poskilleni ja vaan hieron tyhjää lasiani vasten käsiäni Nikon palatessa pöytään kummissaan.
"Mä käyn kusella ja täällä on jo saatu Miisu juomaan. Mitä hittoa jätkät?" Nikon rauhoittava ääni tavoittaa korvani. Huokaisen mahdollisimman huomaamattomasti, nousen pöydästä ja tokaisen hakevani toisen juotavan.
"Lähetää sen jälkeen sit tonne naapurikaupungiin kunnon yökerhoon", kuulen Sampan sanovan. Tilaan tiskillä Vihreä Hyvä -nimisen shotin sekä jekkubatteryn. Maksan kortilla ja shotti häviää hyvin äkkiä kitusiini. Toivon mukaan Arttu ei mene sanomaan mitään Nikolle. Palaan pöytään, jossa käydään nyt kiivasta keskustelua eri vannevalmistajista.
Ahtaudumme takaisin Transittiin, jossa odottaa Sampan puoliksi juotu kaljakoppa. Mies heittää kaikille sieltä yhden. Heitän tölkin hyvin nopeasti takaisin samalla tokaisten; "Emmä juo kaljaa!"
Samppa katsoo minua hetken humaltuneena, kunnes nousee seisomaan ja ottaa auton yhdestä säilytyslaatikosta jekkupullon ojentaen sen minulle. Otan pullon naurahtaen vastaan, no nythän päästään kunnolla vauhtiin. Hugo ottaa äkkiä minulle autoon jälkiasennetusta jääkaapista batterypullon ja kaataa siitä melkein puolet avoimesta ovesta ulos. Emme ole vielä lähteneet liikkeelle, mutta kyllä silti hyvät energiajuomat on nyt kaadettu hukkaan. Hugo nappaa jekun käsistäni ja kaataa batterypullon niin täyteen kuin voi, lopulta ojentaen drinkin minulle.
"Kiitos, kai", tokaisen ja otan isomman hörpyn pullosta, ennen kuin pääsisimme liikkeelle. En halua, että auton penkit ja farkkuni olisivat täynnä jekkubatterya. Odottelemme Kaapoa sekä Makkea, he ovat vielä jääneet pissalle.
Yökerhossa on huomattavasti nuorempaa porukkaa paikalla. Makke ja Kaapo ovat hyvin äkkiä kadonneet naisjahtiin. Loput meistä käymme yhdessä hakemassa juotavat.
"Heii, Miraa, moii rakass", Hugo kapsahtaa jonkun blondin kaulaan.
"Mitä helvettiä Hugo sä täällä teet? Meillä piti olla Lindan kanssa tyttöjen ilta", nainen vastaa. Niko sivistää minua kuiskaten. Mira on Hugon tyttöystävä ja Linda on Ossin avopuoliso. Kiskaisen toisen shotin nopeasti ja menen juttelemaan kahdelle blondille.
"Aii sä oot siis se Miisu, jonka auto on niin upea, että meidänkin pitäis nyt autoja ruveta harrastamaan", Linda selittää aika töykeään sävyyn. Ainiin, tämän takia en naisten kanssa hengaile. Ylemmyyskompleksi naisten puolelta ja mustasukkaisuus.
"Heihei Linda äläs nyt", Mira toteaa ja ottaa minut halaukseensa. Tämä on erittäin ahdistavaa, mutta halaan naista kömpelösti takaisin.
"Mua säälittää sun tilanne. Meillä on sentään miehet, jotka hoitaa meidän autojen huollot. Äläkä yhtään istuta heidän päähänsä enempää ajatuksia meistä hallilla", nainen kuiskaa korvaani ja vetäytyy halista ystävällisesti hymyillen. Hymyilen naisille takaisin tekopyhää hymyä. Asia selvä, heille minulla ei ainakaan ole yhtään enempää juteltavaa. Käännyn kohti baarimikkoa ja pyydän lisää juotavaa.
Dance Monkey alkaa soimaan, ja yritän repiä Nikon mukanani tanssilattialle.
"En mä tanssi!" Niko huudahtaa ja riuhtoo kätensä takaisin. Tuhahdan kuuluvasti ja lähden lantiot keinuen yökerhon tanssilattialle. Shotit ovat tosiaan nousseet päähäni, en enään muista kuinka monta olen niitä juonut. Nousen tanssilattian reunalla olevalle pöydälle, jossa kumma kyllä ei ole ketään muuta. Alan tansimmaan pöydällä biisin tahtiin. Eniten lantioni pyörii sekä kädet pysyvät pääosin ylhäällä. Olen täysin uppoutunut biisin sanoihin: "They say dance for me, dance for me, dance for me". Yhtäkkiä tunnen tuntemattomien käsien tarrautuvan lantioni molemmin puolin. Vilkaisen nopeasti, onko se joku tuttu naama, mutta kauhukseni ei ole. Käteni laskeutuvat hyvin äkkiä, ja otan hienovaraisesti askeleen eteenpäin.
"Move for me, move for me, move for me", mies kuiskaa ja käännyn nopeasti ympäri, samalla iskien nyrkkini tunkeilijaa nenää. Olen ehkä humalassa, mutten liian humalassa.
"AI SAAMARI! Hullu", mies huudahtaa saatuaan tasapainonsa takaisin pidellen nenäänsä hetken. Hymyilen hyvin kauniisti ahdistelijalleni ja seison suorana pöydällä. Mies oli hyvin lähellä, ettei tippunut pöydältä, mutta pysyy sillä yhä. Huomaan ahdistelijan miettivän hetken ylähuuli veressä, ennen kuin syöksyy nyrkit pystyssä minua kohden. Pomppaan alas pöydältä hyvin nopeasti, suojaten käsilläni päätäni. Huomaan sivusilmälläni liikettä tulevan minua kohden, mutten ehdi nyt siihen keskittyä. Ahdistelija hyppää myös alas pöydältä ja syöksyy uuteen iskuun. Olen nyt enemmän tasapainossa, mutten tyhmä. Pystyisin kyllä puolustautumaan, mutta pikaisen arvioni mukaan ahdistelijalla on painoa sekä pituutta sen verran enemmän, etten humalaisena häntä vastaan välttämättä selviäisi. Suojaan kyyryasennossa käsilläni taas päätäni, mutta nyrkit eivät ikinä minuun osu. Suoristaudun hämmentyneenä, ja huomaan Nikon taklaneen miehen. Tiskijukka on lopettanut soittamasta ja järjestysmiehet tulevat hakemaan ahdistelijaani pois, mutta ottavat myös Nikon pihalle. Seuraan heitä sinne kiltisti, koska tiedän koko session johtuvan minusta.
Ulkona loppuporukka onkin juuri sopivasti tupakalla.
"Toi samperin ämmä tässä kävi mun päälle, mitä vattua mun ois pitänyt tehä?" ahdistelija yrittää puolustautua ja osoittaa toisella kädellään verta vuotavaa nenäänsä ja toisella minua. Järjestyksenvalvoja katsahtaa minuun kysyvästi. Tunnen myös tuttavaporukan vilkuilevan hieman hämmentyneenä, mutta he tajuavat olla vielä ainakin hiljaa.
"Asiahan on nyt näin, että tanssin yksin ihan rauhassa tuolla, kunnes tämä henkilö tarrasi minua takaapäin lantiostani. Yritin poistua tilanteesta, mutta hän vain jatkoi ahdistelua", selitän mahdollisimman selvällä äänellä ja osoitan ahdistelijaani.
"Eli siis puhdasta itsepuolustautumista?" toinen järkkäreistä kysyy ja nyökkään.
"Ja miks sä nyt puutuit tähän?" toinen mustapukuisista miehistä kysyy Nikolta.
"Pitää nyt omaa ystävää puolustaa, kun hänen päälle yritetään käydä", Niko vastaa tuijottaen minua huolissaan silmiin. Mies ei välttämättä olekkaan niin humalassa, kuin oletin.
"Jos nyt sovitaan, ettei teillä kolmella ole enään asiaa tähän paikkaan tänä yönä", vanhempi järjestysmiehistä sanoo, sillä kukaan meistä ei ole sen enempää loukkaantunut.
"Rauhallista yönjatkoa", sanon ja kävelemme Nikon kanssa kaveriporukkaan. Ahdistelija kiroilee ja lähtee kävelemään nurkan takana olevaan pienempään pubiin. Toivon, etten enään häneen törmää.
"Mitä te nyt meinasitte? Pilkkuun on vielä pari tuntia aikaa", Kaapo parkaisee.
"Älä Nieminen viitti, mennään mun luo nyt vaan jatkoille. Mähän kävin viime viikolla siellä Virossa, joten juotavaa on yllinkyllin. Naisseuraa ei välttämättä ole, kun tää meidän Miisukaan ei niin neiti näköjään ole", Arttu rauhoittelee tilannetta. Porukka pohtii tilannetta, mutta lopulta kaikki haluavat kyllä lähteä muutenkin. Hugo haluaa käydä vielä sisällä sanomassa heipat Miralle. Ossi käskee sanoa hänenkin puolestaan Lindalle terveiset, lähtien kävelemään edellä autolle. Jimi ja Jaakko kipittävät myös sisälle vielä vetämään pikaiset shotit ja hakemaan takkinsa. Lopuilla on vielä tupakat melko alussa, joten he haluavat ne vielä poltella.
"Mennäänkö me kans edellä, ihan kahestaan?" Niko kysyy ja vilkaisee minuun sellaisella katseella, jota en ole ennen miehen silmissä nähnyt. Se oli sekoitus pelkoa, huolta ja ehkä kummallisesti hitusen ylpeyttäkin. Nyökkään vain ja lähden miehen vierellä kävelemään.
Palelen, yön on pakko olla melkein pakkasen puolella.
"Haluutko sä tän mun flanellipaidan siihen päälle, mulla on täällä alla vielä T-paitakin", Niko aloittaa puhumisen.
"Ite valitsin tän asun, niin voin ihan palellakin. Mua odottaa autossa kuitenkin takki", tokaisen hieman yrittäen keventää tunnelmaa. Huomaan kuitenkin miehen riisuvan paitansa, ja laskien sen hartioilleni.
"Vaikka sulta näköjään voi saada nyrkistä, uhraan silti nyt mun elämän tähän urhoolliseen tekoon", mies naurahtaa. Tarraan käsilläni paidan reunoista kiinni ja hymähdän myös.
"En mä sua löis, ellei maksettais", sanon ja vilkaisen ilkikurisesti tummahiuksista miestä päin.
"Ai jos hinnasta sovitaan, kaikki on mahdollista", Niko naurahtaa. Huomaan hänellä olevan vähän viileä, mutta itsepähän luovutti vaatekappaleensa. Kävelemme pari askelta täydessä hiljaisuudessa. Niko pysähtyy ja pysähdyn myös askeleen myöhemmin. Käännyn katsomaan miestä silmiin ja minua odottaakin lumoavat vihreät silmät. Katu on melko hyvin valaistu, joten näen Nikon kaikki piirteet.
"Miisu", Niko aloittaa ja ottaa puolikkaan askeleen lähemmäs minua; "Tää on ollut mun elämän paras kesä, ja se on täysin susta johtuvaa". Tunnen punan taas nousevan poskilleni, kun tuijotamme toisiamme.
"Niin munkin", kuiskaan hiljaa. Miehen suu vetäytyy puolihymyyn ja se on ehkä hurmaavinta ikinä, mitä humalaiset silmäni ovat nähneet.
"Mä en kyllä enään jätä sua tanssimaan yksin baarissa", Niko tokaisee ja vilkaisee poispäin. Hän hieraisee hieman hermostuneena niskaansa; "Toi, nii.. Äh. Unohda".
"Sano nyt loppuun, kun jo alotitkin", sanon ja tökkäisen miestä hellästi rintaan.
"Ei vaan sitä vaan, etten mä välttis haluu nukkuu tätä yötä yksin. Siis ihan kaverimielessä tietenkin, vaatteet päällä sun muuta. Ja jos haluut ni mä voin vaikka nukkuu sohvalla", Niko selittää hirveän litannian samalla katseensa olleen kohdistuneena kenkiinsä. En ole koskaan nähnyt häntä noin hermostuneena.
"Mulle käy paremmin kuin hyvin, jos nukutaan ihan kaverimielessä, vaatteet päällä sun muuta. Ja koska sä oot mun orja tän viikon pakotan sut nukkumaan sängyn puolella mun kanssa", sanon hieman hymyillen. Miehen katse nousee kengistä leveä hymy kasvoillaan.
"Et sit oksenna jatkojen jälkeen", Niko naurahtaa ja lähtee juoksemaan jo näkyvää Transittia kohti.
"Vika pesee kummankin autot", hän huudahtaa mennessään.
"Hei, sä pelaat likaisesti!" huudan takaisin ja lähden juoksuun autoa kohti samalla pitäen miehen paidasta tiukasti kiinni.
Niko ja Arttu asuvat samassa naapurustossa, joten päätämme kävellä miehen luokse. Jatkoilla oli hauskaa, vaikka meno vähän lässähtikin Sampan sammuessa vessaan, sekä Hugon lähtiessä kotiin Miran luo. Ossi oli kiitollinen, kun sanoimme hänelle ettei meistä tarvitse murehtia kyyditysten puolesta. Kaapo ja Makke ottivat jossain vaiheessa pienen nyrkkitappelun, joka loppui kyllä nopeaan, Jaakon pelotellessa minun lyövän heitä kaikkia, jos ei käyttäydytä. Enään minulla ei ole niin kylmä, kun olen saanut takin päälleni. Kävelemme hiljaisuudessa. Hiljaisuus ei ole kiusallista sorttia, mutta kummankin välillä vallitsee tietynlainen hermostumisen ilmapiiri. Joudun kyllä keskittymään kävelemiseen täysillä, silmien mennessä jo ristiin. Nikon luo ei ole pitkä matka, ja pääsen nopeasti lämpimään. Mies avaa rivitaloasunnon oven, ja päästää minut sisälle ensin. Potkaisen Vansit pois jalastani ja ripustan takin naulakkoon. Olen miehen kämpillä käynyt kerran kääntymässä, mutten ole tehnyt mitään suurempaa tupatarkastusta. Suuntaan keittiöön haparoivin askelin. Olin osallistunut shottipeliin jatkoilla Artun, Jimin ja Jaakon kanssa. Kilpailuhenkeäni unohtamatta, en voinut tietenkään luovuttaa.
"Onko sulla täällä sipsejä?" kysyn napsauttaen keittiöön valot päälle. Niko oli ottanut rauhallisemmin jatkoillakin, vain pari kaljaa lisää.
"On siellä ja dippiä kans", mies sanoo ja kävelee myös keittiöön. Suuntaan jääkaapille hyvin päättäväisesti ottaen sieltä dippikulhon ja pari cokis-tölkkiä. Lasken ensimmäisen tölkin pöydälle, ennen kuin otan toisen ja suljen jääkaapin oven. Istahdan hieman liian vauhdikaasti penkille, enkä muista koska olisin viimeksi ollut oikeasti näin humalassa. Saan dipin laskettua vielä suhteellisen nätisti pöydälle, mutta tölkki lentää käsistäni lattialle. En pysty muuta tekemään, kuin tuijottamaan vierivää tölkkiä. Niko saa ajatukseni taas liikkelle, kun mies laskee sipsipussin pöydälle ja istuu minua vastapäätä. Hän nostaa itselleen karkuun yrittänyttä tölkkiä, joten avaan pöydällä olevan. Tiedostan, että alkoholiton tekisi nyt ehkä vähän enemmän kuin hyvää, mutta pakko juoda vielä ihan pelkkää vettä ennen nukkumaan menemistä. Huokaisen erittäin syvään ja huomaan Nikon tuijottavan minua kummallisesti.
"Mitä?" kysyn sekä onnistun saamaan käsiini pari sipsiä.
"Sä et varmaan muista tätä enään aamulla, joten voin sanoo sen. Sä oot kaunis", Niko sanoo ja ojentaa kätensä minua kohti siirtäen letistä karanneen hiussortuvan korvani taakse.
"Sinä olet erittäin komea ja kohtelias herrasmies", saan soiperrettua.
"Missä sun mukit on?" saan vielä kysytyksi.
Silmäni aukeavat salamannopeasti. En muista viimeisistä hetkistä juurikaan mitään, mutta minulla on selkeästi yksi Nikon T-paidoista päälläni. Se on nimittäin aivan liian iso minulle. Muistan sentään mihin tulin nukkumaan. Farkut, sukat, pusero ja tissiliivit ovat nätisti taiteltuna makuuhuoneen työpöydälle. Myös alkuillasta saamani mitali on niiden päällä. Muistan eilisestä sen verran, että olen tietoinen etten ole vaatteitani itse tuolille noin nätisti saanut. Kurotan yöpöytää kohden ja vilkaisen puhelintani. Kello näyttää vasta aamuseitsemään. En varmana nouse vielä ylös. Katsahdan täysinäistä vesilasia yöpöydällä ja juon sen ykkösellä alas. Niko nukkuu ilmeisesti pelkät lökärit jalassa vieressäni, ja yritän varovasti lähteä miehen vierestä käymään vessassa. Niko on hyvin nopeasti hereillä ja kysyy hätääntyneenä mihin olen menossa.
"Pissalle vain", sanon ja mies nyökkää hyväksyvästi. Vessareissun suoritettuani alaan pian sänkyyn, jossa Niko jo kovaa vauhtia kuorsaakin.
Herään uudestaan joskus iltapäivän puolella Nikon puhelimen värinään. Mies kurottautuu ylitseni puhelimeensa kiinni.
"Moro Arttu. Mitä ny?" mies vastaa, edelleen pitäen yläkroppansa päälläni. Pysyn täysin hiljaa, mutta hiljaa mielessäni kiljun. Tämä menee nyt aivan muille raiteille, mitä olin ajatellut.
"En mä jaksa lähtee kebulle", mies vastaa ja vilkaisee minua pikaisesti silmiin Artun alkaessa puhumaan taas puhelimessa.
"Joo, on se tallessa ja ehjä. Tossa se nukkuu vaatteet päällä sohvalla", Niko sanoo ja vinkkaa silmää. Puheluun kuuluu vielä hyvästit kummaltakin ja mies lysähtää viimein takaisin vierelleni pois päältäni.
"Tilataanko pizzaa?" hän kysyy. Otan tarjouksen enemmän kuin iloisesti vastaan. Niko kumartuu taas ylitseni ottaen puhelimensa ja kysyy mitä haluan. Herkkusieniä, kinkkua, valkosipulia ja ananasta on toiveeni. Niko tilaa tottuneesti yhden perhepizzan haluamillani täytteillä.
"Sori, jos mä olin ihan idiootti viime yönä. En ees muista, että mulla on vaatteet vaihtunut", sanon ja käännyn kyljelleni suunnaten itseni miehen suuntaan.
"Sä ensin kysyit, saatko ottaa housut pois ja sitten aloit valittaa sun puserosta ja liiveistä. Heitin sulle ton paidan ja sä ihan ite vaihdoit vaatteet rauhassa täällä, kun mä kävin vessassa. Mä vaan pistin ne tohon vähän nätimmin, kun sä heitit ne vaan lattialle", Niko selittää ja kääntyy myös kyljelleen katsoen minua kohden. Naurahdan nolostuneena.
"No sori", sanon uudestaan. Niko vain tokaisee ettei se haittaa hymyillen ja siirtää hiussortuvan pois kasvoiltani.
//Näiden spinnareiden lopettaminen ei kyllä oo mun vahvuus yhtään...