by Carta on Apr 16, 2022 11:16:14 GMT 2
Cartagena "Carta" Idria Garcia
Nainen värikäs kuin sademetsän myrkkynuolisammakko.» Syntynyt 13.12 1955 (66-vuotias) Kolumbiassa, Etelä-Amerikassa
» Biseksuaali, siviilisäädyltään naimaton
» Kolumbian ja Latvian kansalaisuus
» Puhuu sujuvasti englantia, espanjaa, latviaa, italiaa ja latinaa
» Luonnontieteiden tohtori (Università degli Studi di Bari Aldo Moro)
» Harmaat hiukset, keskitumma iho, laiha ruumiinrakenne
» Huomattavat arvet kasvojen oikealla puolella, vasen pikkurilli amputoitu
» Isä Ivo Zeltiņš menehtyi vanhainkodissa Riikassa tammikuussa 2022
» Äiti Miora Bekele-Garcia menehtyi Papua-Uudessa-Guineassa heinäkuussa 1968
» Ei sisaruksia, isän puolelta kaksi menehtynyttä serkkua Latviassa
» Suosikkiruoka on thaimaalainen panang curry-kana
» Omistaa irlantilaisorin Hey Loganin, smaragdiboanaaraan Verden ja bordercollienartun Amigan
» Ajaa kirkkaanpunaista vuoden 1966 Mustang Fastbackia
» Noin 20% korkeampi vastustuskyky myrkyllisiä eläimiä kohtaan
»Omat sivut
Cartagena eli Carta on todennäköisesti yksi värikkäimmistä ihmisistä, joita tulet koskaan tapaamaan, jo vain sukunsa perusteella. Cartan isoäiti Acacia Garcia oli kolumbialainen ja 17-prosenttisesti inka, ja meni naimisiin madagaskarilaisen Radhi Bekelen kanssa. Heille syntyi 8. helmikuuta 1934 tytär, joka ristittiin Miora Bekele-Garciaksi. Acacia opetti tyttärelleen inkojen tapoja, ja Radhi taas opetti Miorasta seikkailijan, jollainen hän itsekin oli luonteeltaan; Radhi oli matkannut Madagaskarilta Kolumbiaan vaniljalaivalla. Miora osallistui tutkimusmatkoille aluksi Etelä-Amerikan mantereella, ja sen jälkeen myös Afrikan ja Australian mantereilla. Hän ratsasti hevosilla, kameleilla, aaseilla ja kerran jopa norsulla, ja toi kotiin matkamuistoja jokaiselta reissultaan; Luunsirpaleita, kiviesineitä, pieniä jalokiviä... Miora olisi varmasti ansainnut omaisuuden, jos olisi koskaan välittänyt myydä matkamuistojaan, mutta seikkailemisessa ei ollut hänelle koskaan kyse rahasta. Yksi Mioran seikkailuista vei hänet Latviaan, missä hän tapasi paikallisen sotilasupseerin Ivo Zeltiņšin. Ivo rakastui omien kertomustensa mukaan Mioraan ensisilmäyksellä, eikä ole ikinä rakastanut toista naista. Heidän suhdettaan paheksuttiin suuresti 1950-luvulla ja Ivo erotettiin armeijasta rakastettunsa tähden. Miora synnytti Ivon ainoan lapsen 13. joulukuuta 1955 Latviassa ja nimesi hänet Cartagenaksi; Kaupungiksi, jossa hänen isänsä Radhi oli astunut Kolumbian maalle. Miora vietti neljä vuotta kotiäitinä sillä välin, kun Ivo oli töissä rakennusmaalla, mutta palasi tutkimusmatkoille vuonna 1960. Huhtikuussa 1968 hän lähti tutkimusmatkalle Papua-Uuteen-Guineaan, eikä koskaan palannut kotiin; Hänen ruumiinsa löydettiin syyskuussa 1968 ja paikallinen ruumiinavaustutkija määritti hänen kuolinajakseen heinäkuun puolenvälin. Kuolinsyytä ei koskaan varmistettu.
Mioran kohtalosta huolimatta Cartasta kasvoi seikkailija. Hän oli jo nuorena kovapäinen, utelias ja uhkarohkea, ja uhmasi usein isänsä tahtoa. Carta oli sosiaalinen ja suosittu koulussa, kunnes hänen äitinsä katosi kun Carta oli 12-vuotias. Tytöstä tuli sulkeutunut ja monesti vihamielinenkin, jolloin hän alkoi lintsaamaan koulusta ja vietti paljon aikaa ulkona. Carta kiipeili jo lapsena puissa ja oli lahjakas uimari, mikä siivitti hänen pyrkimystään lähteä omille tutkimusmatkoilleen. Tuolloin hänen tutkimusmatkoihinsa koostuivat hänen kotikaupunkinsa kartoittamisesta, kuin sitä ei olisi koskaan kartoitettu. Ivolle ei koskaan tullut yllätyksenä, ettei Carta mukautunut muiden asettamiin muotteihin, vaan seilasi elämässään eteenpäin omana itsenään. Tytön ensimmäinen seikkailu oli matka silloisesta kotikaupungistaan Siguldasta Riikaan, eikä Ivo tietenkään ollut tietoinen matkasta, ennen kuin Cartaa ei kuulunutkaan kotiin illaksi. Poliisi löysi Cartan Riikan juna-asemalta keskiyön jälkeen, ja vei hänet kotiin Siguldaan. Ivo halusi olla tyttärelleen vihainen, koska oli ollut niin huolissaan eikä Carta ollut kertonut, missä oli, mutta ei Ivo voinut olla; Hän tiesi, mitä Miora oli ollut, ja mitä Carta oli. Teini-iässään Carta matkusti jo Latvian lisäksi Virossa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Kaksikymppisenä Carta muutti Italiaan ja opiskeli luonnontieteiden tohtoriksi Barin yliopistossa, minkä jälkeen hän sai työpaikan Rooman Museo Civico di Zoologiasta. Heidän nimissään Carta alkoi tekemään tutkimusmatkoja, aivan kuten hänen äitinsä aikoinaan oli tehnyt Kolumbian valtiolle.
Carta teki tutkimusmatkoja yli 40-vuotisen uran aikana Aasiassa, Afrikassa, Australiassa, Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. 30-vuotiaana hän teki ensimmäisen ja ainoan matkansa Papua-Uuteen-Guineaan, etsien hengellistä yhteyttä äitiinsä ja hänen kuolemaansa. Carta uskoo löytäneensä sen Papua-Uuden-Guinean sademetsissä, ja silloin hän viimein päästi irti kuolleesta äidistään, ja jatkoi eteenpäin elämässään. Sademetsät ja aavikot eivät tule ilman vaaroja, ja Cartaa on pistetty ja purtu monen moneen kertaan hänen elämänsä aikana. Niin moneen kertaan, itse asiassa, että hänellä on keskivertoihmistä noin 20% korkeampi vastustuskyky eläinvaltakunnan myrkkyjä vastaan. Cartaa on purrut muun muassa surukukukäärme, brasilianvaeltajahämähäkki ja aavikkohämähäkki, joista viimeisin johti naisen vasemman pikkurillin amputoimiseen, sekä tulimuurahainen. Näiden lisäksi häntä on purrut ja pistänyt moni vähemmän vaarallinen eläin. Mosambikissa Carta kohtasi villiapinoita, jotka nuoriaan suojellessaan hyökkäsivät tutkimusryhmän kimppuun; Carta selvisi hyökkäyksestä ilman suuria komplikaatioita, mutta hänellä on huomattavat arvet kasvojensa oikealla puolella. Carta teki päätöksen lopettaa uransa 62-vuotiaana, kun Ivolla diagnosoitiin maksasyöpä. Carta muutti takaisin Latviaan ollakseen riikalaisessa vanhainkodissa asuvan Ivon kanssa, kunnes Ivo menehtyi tammikuussa 2022. Samoihin aikoihin Cartan vanha ystävä Deirdre Hallman päätti muuttaa Skotlantiin tyttärensä luokse asumaan pitkälle edenneen nivelrikon takia, ja oli luopumassa vielä terveestä hevosestaan Loganista. Uuden seikkailun tarpeessa Carta muutti Englantiin haudattuaan isänsä ja osti Loganin itselleen.
Millainen tosielämän naispuolinen Indiana Jones sitten on? Hiljaista kotirouvaa Cartasta ei saa tekemälläkään, mikä näkyy sormuksettomassa nimettömässä ja lapsettomuudessa. Cartalla ei ole elämässään ollut yhtäkään vakavaa suhdetta, eikä ole koskaan halunnut lapsia. Sen sijaan hän on ollut monelle nuorelle äitihahmo vuosien saatossa, vaikkakin vahingossa. Nuoruuden vihastaan ja henkisistä kivuistaan kasvanut Carta on lempeä, vaatimaton ja viisas vanha rouva, ja hänessä on samoja piirteitä, kuin Leijonakuninkaan Rafikissa. Liki seitsemänkymppisenä Carta ei ole enää elämänsä kunnossa, mutta terve kuin pukki, ja osallistuu reippaasti tallitöihin. Hevosten kanssa Carta on kohtalaisen vihreä, mutta pärjää hyvin hieman temperamenttisempienkin hevosten kanssa, ja Loganin kanssa nainen on jo hyvää pataa. Carta on myös hyvin sosiaalinen ja avoin, ja nuoret kuvailevat häntä monesti rajuksi mummoksi; Cartalla on tatuointeja, lemmikkikäärme, vintage urheiluauto ja villi sydän, jota ei ikä paina. Hän on empaattinen ja laittaa monesti muiden tarpeet omiensa edelle, eikä häneltä tarvitse pelätä kysyä apua. Vielä kypsässä iässäänkin Carta janoaa seikkailuja, pieniä ja suuria, ja lähtee mukaan vaikka millaiseen villitykseen, jos hänelle sitä ehdottaa. Carta on myös opiskellut itsenäisesti lääketieteen perusteita ja on erinomainen kotiolojen sairaanhoitaja, jos joku haavoittuu pienesti esimerkiksi tallilla. Hänellä on myös kokemusta kaikenlaisista ihmisistä, eikä osaa tuomita ketään pintapuolisesti. Cartalla on kuitenkin vahvat poliittiset mielipiteet, korkea moraali ja häntä voisi kutsua totuuden torveksi; Carta osaa olla puhumatta asioista, mutta jos hän puhuu, niin hän puhuu aina totta, vaikka totuus loukkaisikin jonkun tunteita.
» Biseksuaali, siviilisäädyltään naimaton
» Kolumbian ja Latvian kansalaisuus
» Puhuu sujuvasti englantia, espanjaa, latviaa, italiaa ja latinaa
» Luonnontieteiden tohtori (Università degli Studi di Bari Aldo Moro)
» Harmaat hiukset, keskitumma iho, laiha ruumiinrakenne
» Huomattavat arvet kasvojen oikealla puolella, vasen pikkurilli amputoitu
» Isä Ivo Zeltiņš menehtyi vanhainkodissa Riikassa tammikuussa 2022
» Äiti Miora Bekele-Garcia menehtyi Papua-Uudessa-Guineassa heinäkuussa 1968
» Ei sisaruksia, isän puolelta kaksi menehtynyttä serkkua Latviassa
» Suosikkiruoka on thaimaalainen panang curry-kana
» Omistaa irlantilaisorin Hey Loganin, smaragdiboanaaraan Verden ja bordercollienartun Amigan
» Ajaa kirkkaanpunaista vuoden 1966 Mustang Fastbackia
» Noin 20% korkeampi vastustuskyky myrkyllisiä eläimiä kohtaan
»
Mioran kohtalosta huolimatta Cartasta kasvoi seikkailija. Hän oli jo nuorena kovapäinen, utelias ja uhkarohkea, ja uhmasi usein isänsä tahtoa. Carta oli sosiaalinen ja suosittu koulussa, kunnes hänen äitinsä katosi kun Carta oli 12-vuotias. Tytöstä tuli sulkeutunut ja monesti vihamielinenkin, jolloin hän alkoi lintsaamaan koulusta ja vietti paljon aikaa ulkona. Carta kiipeili jo lapsena puissa ja oli lahjakas uimari, mikä siivitti hänen pyrkimystään lähteä omille tutkimusmatkoilleen. Tuolloin hänen tutkimusmatkoihinsa koostuivat hänen kotikaupunkinsa kartoittamisesta, kuin sitä ei olisi koskaan kartoitettu. Ivolle ei koskaan tullut yllätyksenä, ettei Carta mukautunut muiden asettamiin muotteihin, vaan seilasi elämässään eteenpäin omana itsenään. Tytön ensimmäinen seikkailu oli matka silloisesta kotikaupungistaan Siguldasta Riikaan, eikä Ivo tietenkään ollut tietoinen matkasta, ennen kuin Cartaa ei kuulunutkaan kotiin illaksi. Poliisi löysi Cartan Riikan juna-asemalta keskiyön jälkeen, ja vei hänet kotiin Siguldaan. Ivo halusi olla tyttärelleen vihainen, koska oli ollut niin huolissaan eikä Carta ollut kertonut, missä oli, mutta ei Ivo voinut olla; Hän tiesi, mitä Miora oli ollut, ja mitä Carta oli. Teini-iässään Carta matkusti jo Latvian lisäksi Virossa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Kaksikymppisenä Carta muutti Italiaan ja opiskeli luonnontieteiden tohtoriksi Barin yliopistossa, minkä jälkeen hän sai työpaikan Rooman Museo Civico di Zoologiasta. Heidän nimissään Carta alkoi tekemään tutkimusmatkoja, aivan kuten hänen äitinsä aikoinaan oli tehnyt Kolumbian valtiolle.
Carta teki tutkimusmatkoja yli 40-vuotisen uran aikana Aasiassa, Afrikassa, Australiassa, Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. 30-vuotiaana hän teki ensimmäisen ja ainoan matkansa Papua-Uuteen-Guineaan, etsien hengellistä yhteyttä äitiinsä ja hänen kuolemaansa. Carta uskoo löytäneensä sen Papua-Uuden-Guinean sademetsissä, ja silloin hän viimein päästi irti kuolleesta äidistään, ja jatkoi eteenpäin elämässään. Sademetsät ja aavikot eivät tule ilman vaaroja, ja Cartaa on pistetty ja purtu monen moneen kertaan hänen elämänsä aikana. Niin moneen kertaan, itse asiassa, että hänellä on keskivertoihmistä noin 20% korkeampi vastustuskyky eläinvaltakunnan myrkkyjä vastaan. Cartaa on purrut muun muassa surukukukäärme, brasilianvaeltajahämähäkki ja aavikkohämähäkki, joista viimeisin johti naisen vasemman pikkurillin amputoimiseen, sekä tulimuurahainen. Näiden lisäksi häntä on purrut ja pistänyt moni vähemmän vaarallinen eläin. Mosambikissa Carta kohtasi villiapinoita, jotka nuoriaan suojellessaan hyökkäsivät tutkimusryhmän kimppuun; Carta selvisi hyökkäyksestä ilman suuria komplikaatioita, mutta hänellä on huomattavat arvet kasvojensa oikealla puolella. Carta teki päätöksen lopettaa uransa 62-vuotiaana, kun Ivolla diagnosoitiin maksasyöpä. Carta muutti takaisin Latviaan ollakseen riikalaisessa vanhainkodissa asuvan Ivon kanssa, kunnes Ivo menehtyi tammikuussa 2022. Samoihin aikoihin Cartan vanha ystävä Deirdre Hallman päätti muuttaa Skotlantiin tyttärensä luokse asumaan pitkälle edenneen nivelrikon takia, ja oli luopumassa vielä terveestä hevosestaan Loganista. Uuden seikkailun tarpeessa Carta muutti Englantiin haudattuaan isänsä ja osti Loganin itselleen.
Millainen tosielämän naispuolinen Indiana Jones sitten on? Hiljaista kotirouvaa Cartasta ei saa tekemälläkään, mikä näkyy sormuksettomassa nimettömässä ja lapsettomuudessa. Cartalla ei ole elämässään ollut yhtäkään vakavaa suhdetta, eikä ole koskaan halunnut lapsia. Sen sijaan hän on ollut monelle nuorelle äitihahmo vuosien saatossa, vaikkakin vahingossa. Nuoruuden vihastaan ja henkisistä kivuistaan kasvanut Carta on lempeä, vaatimaton ja viisas vanha rouva, ja hänessä on samoja piirteitä, kuin Leijonakuninkaan Rafikissa. Liki seitsemänkymppisenä Carta ei ole enää elämänsä kunnossa, mutta terve kuin pukki, ja osallistuu reippaasti tallitöihin. Hevosten kanssa Carta on kohtalaisen vihreä, mutta pärjää hyvin hieman temperamenttisempienkin hevosten kanssa, ja Loganin kanssa nainen on jo hyvää pataa. Carta on myös hyvin sosiaalinen ja avoin, ja nuoret kuvailevat häntä monesti rajuksi mummoksi; Cartalla on tatuointeja, lemmikkikäärme, vintage urheiluauto ja villi sydän, jota ei ikä paina. Hän on empaattinen ja laittaa monesti muiden tarpeet omiensa edelle, eikä häneltä tarvitse pelätä kysyä apua. Vielä kypsässä iässäänkin Carta janoaa seikkailuja, pieniä ja suuria, ja lähtee mukaan vaikka millaiseen villitykseen, jos hänelle sitä ehdottaa. Carta on myös opiskellut itsenäisesti lääketieteen perusteita ja on erinomainen kotiolojen sairaanhoitaja, jos joku haavoittuu pienesti esimerkiksi tallilla. Hänellä on myös kokemusta kaikenlaisista ihmisistä, eikä osaa tuomita ketään pintapuolisesti. Cartalla on kuitenkin vahvat poliittiset mielipiteet, korkea moraali ja häntä voisi kutsua totuuden torveksi; Carta osaa olla puhumatta asioista, mutta jos hän puhuu, niin hän puhuu aina totta, vaikka totuus loukkaisikin jonkun tunteita.