|
by Majina on Oct 19, 2020 18:44:57 GMT 2
Harvest MoonAuctionTapahtuma järjestetään tänä vuonna Majina sekä Dochas Ansamaan kartanolla torstaina 29.10. Kartano sijaitsee noin 300 metrin päässä talleilta, ylempänä läheisen vuoren rinteessä. Tapahtumaan esille tuodut esineet, maalaukset, korut ja vaatteet on tarkoin valikoituja ja taatusti mielenkiintoisia. Paikalle saapuu laajasti kaupungin asukkaita ja varsinkin sen kermaa. Myyntiin saapuu myös mysteeri taideteos, jonka maalaaja Emilio Hallewell on tunnettu vain rajatuissa piireissä. Kuvassa on valkea hevonen, joka laukkaa läpi tumman metsän. Tämä karmivan kaunis taideteos on jo ehtinyt herättää kaupunkilaisissa mielenkiintoa ja tästä ollaankin käymään kovaa kilpaa huudon alkaessa. Teos on esillä Ansamaiden salin seinällä koko tapahtuman ajan ja sitä voi käydä tutkimassa ennen huutokaupan alkua. Majinan ja Dochasin kartano on yli 100 vuotias ja kauniisti vanhaa mukaillen kunnostettu. Tunnelma on rauhallinen ja valaistus pidetään sopivan himmeänä. Pöydillä palaa kynttilöitä ja tarjolla on juotavaa ja pientä purtavaa sekä leivonnaista. Illan kohokohtaMaalaushuutokauppa roolipeliKlo 20:00 Aavehevosta esittävän maalauksen huutokauppa. Topiciin ilmestyy viesti "Voit nyt huutaa maalausta" kun taulu tuodaan yleisön eteen. Tämän jälkeen alkaa kilpailu, jokainen voi omassa roolaus tekstissään korottaa hintaa, taulun aloitus hinnaksi kerrotaan 20e. Voit nostaa summaa täysin vapaan määrän kirjoittamalla hahmosi huutamaan summan, esimerkiksi: Majina päätti vielä yrittää korottaa, "100!". Huutoroolit voi halutessaan pitää suhteellisen lyhyenä, mutta jotta peli pysyisi mielenkiintoisena, kannattaa kirjoittaa siitä, miten hahmo reagoi muihin huutajiin! Se miten kauan taulua on aikaa huutaa, on salaisuus. Aika riippuu kirjoittajien aktiivisuudesta ja siitä paljonko juttuja ja korotuksia riittää. Kauppa saattaa siis pysähtyä äkkiseltään ja voittaja voi yllättää. Topiciin ilmestyy silloin viesti "Taulu myytiin henkilölle nimi, hintaan summa", taulua ei kuitenkaan ole tarkoitus myydä heti samana päivänä, vaan peli voi jatkua vielä päivän tai pari, ehkä. - Tapahtuma ja roolipeli on kaikille avoin, paikalle voi saapua myös etukäteen ilmoittamatta
- Tähän topiciin kirjoittaminen ei vaadi kirjautumista
- Illan ajan hahmot saavat vapaasti seurustella keskenään ja liikkua kartanon lähimaastossa.
Taulu myytiin lopulta hankalasta saapuneelle Roxanalle
|
|
|
Samuel
Bodaava Biisoni
viestien määrä 81
♥ 163
|
by Samuel on Oct 29, 2020 14:22:30 GMT 2
Ennillä oli kultainen kosketus. Vaikka ajattelin olevani ihan surkeassa kunnossa tänään, miten välillä oli käynyt Ennin hoidon jälkeen, oli nainen tainnut eilen sääliä minua tai sitten pitkä tauko oli opettanut naisen olemaan vähällä tehokas. Vaikka isoin kipu oli poissa ja ensimmäistä kertaa vuosiin en ontunut, tiesin että onni ei olisi pitkä ja pian olisin lähes samassa kunnossa.
Päätin kuitenkin antaa asian olla tulevaisuuden murhe ja vain nauttia tänään ensimmäisestä normaalista päivästä vuosiin.
Istuessani alas autooni olin onnellinen mutta jännittynyt oikeiden ja järkevien asioiden vuoksi, sillä olihan tänään Harrin ensimmäiset kisat suomessa ja olinhan luvannut orini Juliukselle kisaratsuksi, miehen oman hevosen ollessa saikulla. Ehkä voisin jopa uskaltaa kysyä Palovaaralta haluaisiko tuo auttaa minua huonojen päivien koittaessa jos en itse vain selviäisi arjesta.
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2020 14:37:16 GMT 2
Päivä tuntui olleen yhtä paikasta toiseen juoksua, meille oli tänne Kuukarin pikkukaupunkiin saapunut paljon tuttuja kisaamaan niin este kuin kouluratsastuksessakin ja illalla pitäisi vielä houstata vuotuinen huutokauppa. Onneksi Mariam ja Julle olivat eilen ehtineet autella kaiken huutotavaran esille panossa, muuten en olisi millään ehtinyt kaikkeen. Otin pitkän henkäyksen ja istuuduin vielä hetkeksi hiljaisen tallituvan sohvalle. Palkintojen jako oli juuri päättynyt ja nyt pitäisi lähteä vaihtamaan kamppeet, ennen kuin kaupunkilaisia alkaisi virrata sisään.
|
|
|
|
by Anni on Oct 29, 2020 14:49:21 GMT 2
Olin kai elänyt niin omassa kuplassani, että olin onnistunut tyystin unohtamaan ilmoittautumisen Ansamaassa järjestettäviin syyskisoihin ja niinpä olin sitten päivän katsomon puolella. Se oli oikeastaan ihan virkistävää, en ollut pitkään aikaan ollut pelkkänä katsojana kisoissa. Oli hauskaa, kun ei tarvinnut itse jännittää omaa suoritustaan vaan sai katsoa muiden menoa ja kannustaa oman tallin väkeä. Vähän teki mieli itsekin kisata, mutta toisaalta minulla ja Vatulla oli taas vaihteeksi jäänyt tavoitteelliset treenit vähemmälle, joten todennäköisesti hyvää suoritusta ei olisi nähty.
Miettiessäni mahdollista kaaosta minkä olisimme voineet radalla aiheuttaa, mietin jo iltaa ja huutokauppaa, jossa oli kuulemma myytävä kaikenlaista tavaraa. En ollut ennen ollut huutokaupassa ylipäätään, enkä minä oikeasti uskonut omaavani kovin hyviä mahdollisuuksia huutokaupassa - hintahan pystyi nousemaan ties kuinka korkeaksi - mutta olisi se varmasti jännittävä kokemus. Ehkä voisin itsekin koittaa huutaa jotain itselleni, jos hinta ei heti alkuun olisi pilvissä. Iltaan oli kuitenkin vielä aikaa, joten päätin mennä kuluttamaan aikaa asuinrakennuksille, ja varmaan pitäisi jotain edustavaa päälle laitettavaakin keksiä. Huutokauppaan olisi kuulemma saapumassa Kuukarin kerma, ja se osaltaan lisäsi odotusta iltaa kohden. Enhän minä ikinä semmoisissa piireissä liikkunut enkä siis tiennyt mitä odottaa, mutta olisi kiinnostavaa päästä seuraamaan, mitä esineitä kukanenkin huutaa.
|
|
|
Julius
Bodaava Biisoni
viestien määrä 64
♥ 139
|
by Julius on Oct 29, 2020 14:55:03 GMT 2
Briten ollessa yhä täysin poissa treenistä, olin poissa laskuista Harvest moon show -kisoista. Tai niin kuvittelin lähes loppuun asti, mutta Nellin – vai Nellan? – eli Harrin liikuttajan jäädessä pois henkilökohtaisista syistä, Majina oli vitsillä heittänyt, että minä osallistuisin tytön puolesta, kun kerran ilmoittautumisetkin oli jo tehty. Itse olin ideasta vähän kummastunut, mutta Samuelin näyttäessä vihreää valoa löysin itseni kimon orin selästä esteverryttelyssä. Otin kisat tutustumisena hevoseen enkä odottanut kummempia, mutta lopulta astelimme palkintojenjaosta pois voittoloimi päällä. Olin pakahtua onnesta metrin esteluokan voitosta, mutta olihan toisaalta Harri niin hieno hevonen, ettei kahta sanaa. Kouluradalla olin jo ehkä hieman puhki itse, – tai Samuelin tiivis tuijotus kentän laidalta tuntui vatsanpohjassa – sillä mielestäni koulurata ei ollut kummoinen. Siitäkin kuitenkin napsahti kolmas sija. Palkintojenjaosta tullessani kapsahdinkin onnesta soikeana Samuelin kaulaan ja kiittelin häntä vuolaasti hevoslainasta. Ennen palkintojenjakoa olin jo loppuverkannut orin, joten olimme kaikki kolme Harrin karsinalla hoitamassa orin takaisin tallikuntoon. En saanut oikein otettu Samuelin mielentilasta, mutta itse punastelin kuin mikäkin 12-vuotias ensi-ihastuksensa edessä. Kuinka nyt olin vaan käynyt toiseen käsiksi varoittamatta.
|
|
|
Samuel
Bodaava Biisoni
viestien määrä 81
♥ 163
|
by Samuel on Oct 29, 2020 15:28:36 GMT 2
Mä olin seurannut kisoja Anni n vierellä katsomossa ja olin ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sylissäni oli Harrin viltti, sillä sain piilottaa käteni sen alle ja näperellä sitä hermostuksissani. Olisinko tehnyt virheen vai olisiko päätös ollut oikea. Koko metrin este luokan ajan tunsin tasaiset tökkäykset olkavarressani seuralaiseni tarkistaessa että olin edelleen hengissä. Dochasin kuuluttaessa Juliuksen ja Harrin metrin luokan voittajiksi, tuntui kuin tonnin painoinen kivi olisi nostettu sieluni päältä. Parivaljakko taituroi vielä koululuokan kolmannelle sijalle ja toivoin että Palovaara oli tyytyväinen lainaratsuunsa. Palkintojen jaon ollessa ohitse siirryin ratsukon perästä talliin ja Juliuksen saadessa Harrin karsinaansa tuo halasi minua yllättäen. Tuntiessani Juliuksen kädet niskani takana menin ihan totaalisesti lukkoon, ennen kuin mä muistin miten ihminen toimii ja kiedoin käteni sen selän ympärille. Vaikka mä yritin miten olla pilaamatta kaikkea, mä en voinut olla vetämättä sisääni sen tuoksua toisen ollessa painautuneena mua vasten. En mä tiedä mitä mä olin ajatellut, mutta mun oli pakko myöntää itselleni että Julius tuoksui ihan saatanan hyvältä. Se oli sekoitus jotain raikasta Axea ja hevosta ja vielä jotain mitä mä en saanut päähäni. ”Toivottavasti sua ei kaduta että me vähä ehkä pakotettiinkin sut Harrin selkään?” sanoin toiselle irtautuessamme viimein toisistamme. Palo Juliuksen silmissä kertoi kyllä miehen vastauksen ja yllättäen mulla oli jotenkin hyvä ja oikea olla just tässä ja nyt, mutta silti jotenkin ahdistus kolkutteli nurkalla. En mä voisi millään enää pilata kaikkea kysymällä haluaisiko toinen kyetessään auttamaan minua tarpeen vaatiessa.
|
|
|
Mariam
Arvaamaton Aromurmeli
viestien määrä 25
♥ 70
|
by Mariam on Oct 29, 2020 16:06:05 GMT 2
Olin käynyt päivällä Purovuossa ja kuulostellut, että muutama pari oli lähdössä huutokauppaan tänään. Olin varannut käteistä mukaan vain viisi tonnia,
"Mm... Laitan mustan satiinihameen ja sukkahousut, kai jotain kimaltavaa kajaalia..." Vastasin Tatin karsinan ääressä hyörivälle Kasperille, ja nostin sitten katseeni ylös, "et kyllä mätsää mun kanssa" Kasperi kohautti olkiaan ja jatkoi harjaamista.
Olin antanut hevosen ylläpitoon miehelle, jonka kanssa olimme jotenkuten saaneet välit selviksi. Hän oli aina pitänyt Tatista ja tiesi miten hoitaa sen tarpeita. Olin kyllä vastapalvelukseksi hoitanut sen hammaslääkäärilaskun.
Myöhemmin seurasin kisoja Ansamaassa ja taputin voitokkaalle valmentajalle sekä kimolle ratsulle. Mikähän siinä on ettei se omistaja ratsasta itse paljoa? Monasti sillä oli mennyt joku muu. Ajattelin vain, että mikä harmi kun noin osaava hevonen. "Tsk", pääsi huulieni välistä kisakatsomossa. Enköhän mennyt jututtamaan Maikkua, kun löysin sen sohvalta laiskottelemasta. Se kyllä kiisti moiset väitteet ja tuhisi, kun pitäisi itsensäkin vielä ehtiä laittamaan. Kiire kuulemma tulisi. Hörppäsin vettä ja tarjouduin tekemään sille meikin.
|
|
|
Julius
Bodaava Biisoni
viestien määrä 64
♥ 139
|
by Julius on Oct 29, 2020 17:47:21 GMT 2
Katsoin toista silmät suurina. Ensinnäkin en ollut säikäyttänyt toista ainakaan täysin yllättävällä halauksellani, ja toiseksi kysymys kadutuksesta. – No ei todellakaan kaduta! On aina hienoa päästä ratsastamaan näin upeaa hevosta, totesin äkkiä. Harrissa oli todella sitä jotain: isoa liikettä, hienoa tekniikkaa ja juuri sopivaa luonnetta. Vaikka se suorittikin varmasti ja lähes ilman ratsastajan apua, se kuitenkin samalla tuntui kaivavan ratsastajasta parhaita puolia esiin. – Tai onhan Brittekin oikeesti hieno, mutta kattoo nyt tuleeko siitä enää hevosta. Jos se ei pikkuhiljaa parane niin mä varmaan varsotan sen vähintäänkin, yritin peitellä innostustani palaamalla vakavampaan aiheeseen. Samalla näpräsin Harrin harjaa auki letitykseltä. – Jos riittäis rahat, ostaisin kakkoshevosen. Nyt pitää vaan tyytyä lainaratsuihin, naurahdin kepeästi, vaikka asia olikin arka. Kaikki rahat tuntuivat menevät joko omaan suuhun tai Britteen varsinkin nyt, kun eläinlääkäreistä koitui ylimääräisiä kuluja. Itse huutokauppaankin osallistuin vain sosiaalisen puolen takia, ei rahat riittäisi ylimääräisiin tauluihin eikä muihin.
|
|
|
Samuel
Bodaava Biisoni
viestien määrä 81
♥ 163
|
by Samuel on Oct 29, 2020 18:01:45 GMT 2
Kuuntelin Juliuksen vastausta, samalla kun harjasin hajamielisenä Harrin suojia. Päässäni risteili tuhat ja yksi ajatusta ja kysymystä. Hetken hiljaisuuden jälkeen mä päätin että paras se olisi kokeilla kepillä jäätä kaiken suhteen.
"Jos sä haluat tai jos sua siis kiinostaa vielä tän päivän jälkeen niin Harrilla voi kyllä kisata. Sille vois ehkä tehdä se ihan hyvää ja musta nyt ei taida enää olla oikein mihinkään järkevään kun välillä jo pelkkä liikkuminen vaatisi apua..." annoin sanojen vain täyttää puolittaista hiljaisuutta välillämme Juliuksen edelleen purkaessa viimeisiä lettejä ja minun harjatessa viimeinen suoja puhtaaksi, ennen kuin nappasin suitset ja satulan ja lähdin hieman liian optimistisena kantamaan koko nippua kerralla putsattavaksi, vaikka jo parin metrin jälkeen parin asteen takakeno alkoi tekemään tehtävänsä ja kiputuntemukset alkoivat taas silitellä lihaksiani.
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2020 19:50:48 GMT 2
Olin etuovella ottamassa vielä viimeisiä saapujia vastaan, kun näin pormestarin auton kaartavan pihaan. “Sillähän on hei sua pari vuotta vanhempi poika” sanoin muka totisena jossain takanani pyörivälle Maralle. Se oli vääntänyt mulle meikitkin. Ei sitä kyllä vääntämiseksi saanut kutsua, kun niin helpon oloisesti kaikki häneltä hoitui. Pormestari Maria Niemi ja tämän puoliso Usko saapuivat nyt ovelle ja kättelin molempia. Välttelin katsahtamista Maraan, sillä olisin purskahtanut nauruun sillä sekunnilla. Juurihan me olimme hetki sitten lukeneet netin juoru palstalta pormestarin baariseikkailuista. Pariskunnan takaa paljastui Milo Niemen silot kasvot. Mies oli hyvin siististi pukeutunut ja tällä oli hunajan väriset hiukset ja mustat tyylikkäät silmälasit. Nyt katseeni kävi Maran kasvoilla.
// Hevosmaalausta voi nyt huutaa
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2020 20:20:25 GMT 2
“Tuosta lahoavasta taulusta et tarjoa 500 enempää! Okei?” Dochas sanoi Maikulle, jonka silmät leiskuivat kilpailun halua. Nainen ei ottanut kuullakseen vaan nosti kättään ensimmäistä kertaa. Joku eturiviläinen ehti kuitenkin ensin ja tarjosi 80.
Laskin vaistomaisesti käteni ja jäin haravoimaan ihmisjoukkoa silmilläni “kuka tuo oli?” tiedustelin kiihkeänä vaikka hinta oli vasta vaivaiset 80. Dochas pyöritteli silmiään ja naureskeli, olin niin piukeana. “100!” yritin huutaa mutta ääneni ei kuulunut kauppaajalle saakka, vaan joku mies huusi päälleni saman summan ja näin hän siirtyi johto asemiin. Argh! Nyt kilpaan liittyi myös joku vanha rouva salin toiselta laidalta, tämä tarjosi 120. Katsoin Dochasta murheellisena.
// Korkein huuto parhaillaan 120e
|
|
|
|
by Anni on Oct 29, 2020 20:33:57 GMT 2
Huutokauppa oli jo hyvässä vauhdissa. Sen keskipisteenä oli ehkä vähän karmivan näköinen, mutta silti upea hevostaulu, jota olin tuijottanut hyvän tovin ennen huutokaupan alkua. Jokin siinä oli todella mystistä, ja tunne sisälläni käski ottaa osaa sen huutamiseen. Kerran kun olin paikalla, voisin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
Seurasin ihmisiä, jotka korottivat hintaa yksi toisensa jälkeen. Joku rouva huusi juuri 120€, katsahdin siihen suuntaan ja hän katsoi minua jostain syystä todella epämiellyttävästi. Eikö hän pitänyt hiuksieni väristä vai mitä. Joka tapauksessa, juuri silloin kilpailuhenkisyyteni heräili ja rohkaistuin itsekin huutamaan. "150!" huudahdin kättäni nostaen. Katseeni nauliintui naisesta takaisin tauluun, siitä käytäisiin varmaan todella kova kilpailu, mutta olin valmis.
|
|
|
R.
Vieras
|
by R. on Oct 29, 2020 20:47:03 GMT 2
Roxana ja Yren erottuivat ihmisvaltameren keskeltä turhankin hyvin. Kysymyksiä herätti kaksikon erilainen pukeutuminen ja vieraskieli, josta kukaan ei ottanut oikein selvää. "Taulu uhkuaa taikuutta", Yren totesi vapisevasti. Taulusta tarjottiin 120, ja Roxana heilautti kättä korotuksen merkiksi. Se kuinka paljon hän korotti, ei ollut tietoa. "Hys, emme halua enempää herättää huomiota", Roxana tiuskaisi jatkaen taistelua taulusta. "Mitä edes teemme täällä", Yren huokaisi ja vilkuili ympärilleen varautuneena. "Jaa-a, Sirandras meidät tänne lähetti", Roxana kohotti olkapäitä ja tutkaili ympäristöä. Sieltä erottui eräs, kuka oli joskus Hankalan turnajaisissa käynyt.
|
|
|
Julius
Bodaava Biisoni
viestien määrä 64
♥ 139
|
by Julius on Oct 29, 2020 21:09:56 GMT 2
Samuel täräytti, että voisin alkaa kisaamaan Harrilla. Heti mieleeni pyörähti Nelli, joka tuntui katsovan minua muutenkin oudoksuen tallilla. Oudoksuen tai sitten kummaa vihamielisyyttä silmissään. Mielestäni en ollut mitään naiselle tehnyt, mutta toisaalta kaikista ei tarvinnut tykätä. Ajatuksissa harhailu aiheutti kiusallisen pitkän tauon ennen vastaustani, mutta sain kakistettua ulos: – Siis totta kai, ois kunnia! Ja jos koskaan tarviit apua niin täällä mä oon. Samuel näytti tuskaiselta kantaessaan tavaroita, mutta en tohtinut mennä väliinkään, sillä en halunnut vaikuttaa mitenkään ylimieliseltä tai holhoavalta. Aikuisiahan me kaikki oltiin, vaikken sitä olisi itsestänikään aina uskonut.
Olin saanut Samuelin ylipuhuttua jäämään seurakseni Ansamaahan itse juhlan alkamiseen asti. Olin hyvänä isäntänä kokannut meille kevyttä välipalaa ja nopeasti käynyt laittamaan pesukoneen päälle. En tohtinut sentään likaisena kisahuopaa palauttaa. Itse juhlassa olin hukannut Samuelin ja kaikki muut tutun sen sileän tien, sillä tuntui, että koko paikkakunta oli rynninyt paikalle. Näin joitakin tuttuja kasvoja muualta kuin tallilta, mutta yritin epätoivoisesti etsiä käsiini jonkun tutun ansamaalaisen. Olin viime aikoina parin ihmisen kanssa harrastanut kevyttä deittailua Majinan ja Saagan painostuksesta – toki hyväntahtoisesta – eikä minun tehnyt mieli rupatella juuri heidän kanssansa. Itse sulauduin onneksi joukkoon hyvin oranssissa kauluspaidassani toisin kuin juuri taulusta huutanut mystisen oloinen parivaljakko.
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2020 21:13:35 GMT 2
Hetkessä huutoon oli yhtynyt lisää porukkaa. Olin yllättynyt Annin päätöksestä tarjota myös, kuinkakohan paljon tämä halusi taulun? Meistä oli Dochasin kanssa tullut ihan kotvassa sivusta seuraajia. Jopa pormestari oli päättänyt huutaa juuri joukosta erottuvan kaksikon jälkeen. Tunnistin Roxanan ja Yrenin, sillä olin jutellut heidän kanssaan kutsun yhteydessä, mukavan ja mielenkiintoisen oloisia. Toivoin saavani tilaisuuden jututtaa ainakin Yreniä vielä huutokaupan päätyttyä. Taulun hinta oli 160, kun nyin Dochasin hihaa että tämä huutaisi 170 minun puolesta, kun ei kukaan kuulisi kuitenkaan. Salissa kävi melkoinen puheensorina, kun kaikki mittailivat toisia huutajia. Dochas kajautti kuuluvasti eturiviin saakka uuden hinnan ja kerrankin pääsimme ottamaan osaa kauppaan.
// Taulun hinta parhaillaan 170e
|
|
|
R.
Vieras
|
by R. on Oct 29, 2020 21:20:27 GMT 2
Huutokauppa eteni todella nopeasti ja Roxana sai korottaa ääntä jatkuvasti. Naisen terävä ääni kaikui salissa ja Yren tyytyi olemaan hiljaa vieressä. Lempeä katse kauempaa sai miehen olkapäät nousemaan korviin ja olemuksen muuttumaan jäykäksi. "200", Roxana tuhahti kovaäänisesti ja mittaili katseella salia.
|
|
|
Samuel
Bodaava Biisoni
viestien määrä 81
♥ 163
|
by Samuel on Oct 29, 2020 21:33:10 GMT 2
Juliuksen lupautuessa kisaamaan Harrilla mun fiilikset orin suhteen helpottui lisää. Olinhan mä varsinkin viime viikolla miettinyt monena pimeänä aamuna sitä, että mikä järki mulla oli pitää koko hevosta. Huomenna kuitenkin jos oloni vain sallisi, mä nousisin sen selkään ja ratsastaisin sillä parhaani mukaan, vaikka se sitten saattaisi meinata sitä, että mä en enää pääsisi sieltä alas.
Julius oli pyytänyt mua jäämään luokseen kisojen jälkeen ja hetken mietittyäni mä olin tullut siihen lopputulemaan että tummansiniset farkut, mustavalkoinen villapaita, mustat niket ja musta villakangastakki saivat olla tällä kertaa ihan sopivat vaatteet tilaisuuteen, vaikka olisinkin varmasti hieman alipukeutunut muihin verrattuna. Astellessamme vieretysten Juliuksen kanssa kohti Majinán ja Dochasin kartanoa, käteni kietoutui taskussa olevan lääkepurkin ympärille. Pienesti jomottava selkäni, sekä vierelläni asteleva mies sai oloni tuntumaan turvalliseksi, mutta silti epäröin.
Riisuessamme takkejamme, Juliuksen herrasmiesmäisesti auttaen minua omani kanssa, päätin tehdä seuraavan peliliikkeeni jolla voisin testata miten valmis mies olisi oikeasti minua auttamaan.
"Julius?" kutsuin miestä, mutta tuo ei kerennyt edes vastata, ennen kuin Majiná veti tuon matkaansa ja jäin seisomaan yksin keskelle eteistä. Kasailtuani ajatustani hetken, lähdin seinäruusun lailla kiertämään huoneita, kunnes tulin tilaan jossa oli ilmeisesti huutokauppa menossa eräästä maalauksesta.
|
|
|
|
by Anni on Oct 29, 2020 21:45:49 GMT 2
Hinta nousi kahteensataan, jonkun varsin kovaan ääneen tuhahtaneen naishenkilön toimesta. Kuten olin arvellutkin, taulu oli hyvin haluttu ja ihmiset tuntuivat vilkuilevan ympärilleen kiihkeästi - kuka uskaltaisi tarjota seuraavaksi. Järkeni käski olla hiljaa, saisihan yli kahdellasadalla ties mitä muuta mukavaa, mutta en minä kovin usein itselleni mitään ostanut niin rahaa oli hieman ehtinyt kertyä säästöön. Eikä tällaisia tilaisuuksia kovin usein tullut, joten tunteenpalo sai minut huutamaan: "220", sanoin kuuluvasti, nostaen jälleen kättäni merkiksi. Tiesin, että tarjoukseni tultaisiin todennäköisesti vielä kumoamaan, mutta oli varsin hauskaa huutaa ihan vain kilpailun tähden. Tietysti salaa toivoin, että saisin taulun itselleni, en minä puhtaasti huvikseni huutanut. Hetkeksi minut valtasi adrenaliini, pian kuitenkin vaivuin taas tyynen rauhallisena tuoliini.
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2020 21:46:57 GMT 2
“Viimein te kyyhkyläiset saavutte! Täällä ollaan täydessä tohinassa, varmaan kohta lyö myyjä taulun myydyksi.” sanoin virnuillen kun Julius ja Samuel hiipivät paikalle. Tiesin kiusaavani kaksikkoa, mutta joskus ystävällinen pikku työntö oli hyvästä. Käskin Dochasta vielä huutamaan ainakin 220, mutta yllätys yllätys Anni enti ensin, päädyimme katseita vaihdettua vielä huutamaan 240. Dochas ei nähnyt arvoa moisessa romussa, mutta minulla oli taulusta erikoinen tunne. Olin varma että jos mummoni olisi paikalla, se sanoisi joko että taulu on kirottu tai että siinä asuu hyvä henki tai jotain sen tapaista, ehkä.
|
|
|
R.
Vieras
|
by R. on Oct 29, 2020 21:56:39 GMT 2
Taulun hinta nousi räväkkään tahtiin eikä hiljaisuus päässyt laskemaan salin ylle. "250", Roxana hymähti hullunkiilto silmäkulmassa. Varkaana oli luonnollista yrittää saada haluamansa, mutta nyt ei ollut tilaa näpistellä. Liikaa silmäpareja todistamassa ja olisi ollut erikoinen käänne illalla, mikäli taulu olisi lähtenyt kävelemään.
Roxana lähti lipuamaan lähemmäs taulau ja Yren omissa maailmoissaan jämähti niille sijoille. Hän ei tajunnut seurata siskoaan, vaan tyytyi peruuttamaan ikkunan viereen ja seuraamaan tilannetta silmätarkkana.
|
|
|
Sarah R.
Vieras
|
by Sarah R. on Oct 29, 2020 22:12:58 GMT 2
"Tule nyt", komensin ja pujotin käteni blondin miehen käsivarren ympärille. Anton suki siistittyjä hiuksiaan hermostuneen näköisenä, kun johdatin meidät huutokaupan keskelle. Tai oikeasti pysäytin meidät alueen taka-alalle, korkeat korkokengät lattiaa vasten napsahtaen. Siitä oli varsin hyvä seurata huutokaupan kulkua.
Annoin käteni valahtaa ihonmyötäisen, lähes vaarallisen lyhyen mekkoni vierelle. Musta ja kulta olivat lyömätön väriyhdistelmä ja pitkät hihat sekä varsin konservatiivinen kaula-aukko tasapainottivat reidet paljastavan helman pituuden. Seurasin huutokauppaa kiinnostuneena ja vaikken ollut tullut paikalle minkäänlaisten ostoaikeiden kanssa, myynnissä oleva taulu vei huomioni aivan täysin. Siinä oli jotakin melkein vaarallisen kiehtovaa.
"500", ääneni kantoi salin ylitse ihan liian vaivatta ja vastasin yllättyneisiin katseisiin säihkyvän itsevarman hymyn kera. Se ei pelaa, joka pelkää.
|
|
|
|
by Majina on Oct 29, 2020 22:23:21 GMT 2
Kauppa kiihtyy ja taulun myyjä näyttää enemmän kuin tyytyväiseltä, tämän kasvoille on levinnyt ehkä jopa lievästi inhakkaan hyvämielinen ilme. Majinan keskittyminen herpaantuu ja tämä katsahtaa uusia tulijoita, joista toinen tarjoaa heti 500, olipas siinä pöyhkeä sisääntulo. Ja oliko tuo toinen Anton!?
|
|
|
R.
Vieras
|
by R. on Oct 29, 2020 22:26:33 GMT 2
Pommi oli osunut keskelle salia, kun uusi tulokas huusi viisisataa taulusta. Tosiaan se ei pelaa, joka pelkää. Vai pitäisikö sanoa: se ei pelkää, joka rahastaa. "Melltithi", violetti hiuksinen nainen tuhahti hiljaisesti ja skannasi katseella ympäristöä. "600", Roxana jatkoi.
|
|
|
Julius
Bodaava Biisoni
viestien määrä 64
♥ 139
|
by Julius on Oct 29, 2020 22:28:24 GMT 2
Maikku oli löytänyt minut paikalla ja seurasin hetken pää pyörällä taulusta huutamista. Samuelin kysymys oli jäänyt jonnekin hälinän sekaan, enkä ehtinyt tarkentaa, kun Majina jo kiusoitteli meitä hyväntahtoisesti. Olin viimeaikoina huomannut, että ilmeisesti ihannetyyppini oli mahdollisesti sellainen, ei mikään täydellinen vävy ja kiinnostus johonkin nimeltä mainitsemattomaan oli ehkä herännyt.
Dochas ja Majina näyttivät juuri siltä arvostettavalta isäntäparilta, että heidän ympärillään parveili porukkaa koko pitäjästä. Majinakin katosi tutkailemaan jotain kisapaikalta tuttua ja päädyin sitten etsimään jotain toista tuttua. Taulunkin hinta ehti pyörähtämään ja kolminumeroisiin lukuihin. Herranjestas. Mihin summiin tässä vielä päädyttäisiin. Joku puolituttu kapakasta yritti ottaa katsekontaktia, mutta luiskahdin äkkiä pakoon huoneen perälle. Se oli hyvä päätös, sillä löysin uudestaan päiväni pelastavan enkelin, Samuelin!
|
|
|
Samuel
Bodaava Biisoni
viestien määrä 81
♥ 163
|
by Samuel on Oct 29, 2020 22:40:37 GMT 2
Juliuksen ilmaantuessa viereeni säpsähdin varmaan huomattavasti. Olin uppoutunut niin syvälle ajatuksiini, että minulla meni hetki koota itseni, ennen kuin olin valmis keskusteluun.
"Sä olit kysymässä jotain?"
Meinasin vähätellä asiaa, mutta se tuttu vihlaisu sai minut pyörtämään päätökseni.
"Jos..." jouduin nielaisemaan että sain jatkettua "jos mä teen sen, mikä on varmaan oikeesti järkevää, eli ottaisin tarvittaessa vahvempia kipulääkkeitä niin voisitko... voisitko sä varmistaa että mä pysyn kaidalla polulla niiden kanssa? Mä... Mä pelkään että mä jään taas koukkuun kivuttomuuden tunteeseen" puoliksi huokaisin viimeisen lauseeni uskaltamatta edes katsoa Juliuksen päälle. Helvetti, miksi en tehnyt tätä jo aikaisemmin tallissa tai edes asuntolalla? Miksi mun piti pilata kaikki täälä...
Mun oli pakko löytää jostain vettä ja tajuamatta sitä itsekkään, mä lähdin vain päämäärättömästi liikkeelle, sättien itseni alimpaan helvettiin pilatessani muidenkin elämän. Ei mun saisi olla näin itsekäs...
|
|
|