17.4.2020
Musta suomenhevonen puhalsi pitkään lämmintä ilmaa Joshua sormille. Se loi tiiviin katsekontaktin miehen kanssa ja pärskähti sitten muituttaakseen, että se ei tullut uuteen paikkaan vain nököttääkseen karsinassa. Joshua tiesi tarkalleen mitä Piki oli vailla, se kaipasi mahdollisuutta päästä päästelemään höyryjä, niin kuin se pääsi joka päivä. Piki oli kuin koira. Se ei tarvinnut kuin muutaman selkeän käskyn, niin se tuli luokse, olisi varmasti oppinut istumaankin jos Joshua niin olisi päättänyt sille opettaa. Nyt kuitenkin Joshua vain napsautti riimunnarun Pikin riimuun kiinni ja kuuliaisesti ori lähti reippain askelin Joshuan perään.
Sellainen Piki oli lähes aina. Se olisi seurannut Joshuaa vaikka maailman ääriin ilman riimunnaruakin aina siihen pisteeseen asti, kunnes vastaan tulee nainen. Tästä parivaljakosta Joshua nimittäin oli se rauhallinen ja kevyesti flirttaileva yksilö, kun taas Piki pisti aina naisen vastaan tullessa hirveän shown päälle ja orimaiseen tyyliin oli päällekäyvä. Nyt kuitenkin Pikiä tuntui hieman jännittävän uusi tuntematon paikka, sillä se seurasi tarkkaan Joshuan jokaista liikettä ja pysyi tiukasti miehen rinnalla aina maneesiin asti.
Maneesin oven sulkeutuessa Joshua huokaisi syvään ja maiskautti matalasti saadakseen Pikin huomion itseensä. Piki tiesi jo siinä vaiheessa, mitä tuleman piti. Se nosti päänsä komeasti korkealle ilmaan ja sen sieraimet värisi innostuksesta. Joshua kosketti orin silkkistä turpaa ja häntä alkoi hieman hymyilyttää, hän tunsi kuinka jokainen Pikin lihas oli valmiina säntäämään hurjaan vauhtiin, kunhan vain Joshua vihdoin päästäisi sen irti.
"Sitten ei mitään vuosisadan pelle esitystä", Joshua nosti kätensä Pikin turvalta ja irroitti riimusnarun. Sillä samalla sekunnilla Piki säntäsi pukkilaukkaa maneesin toiseen päähän. Se tuli takaisin, esitti Joshuan edessä komean äkkikäännöksen ja jatkoi laukassa sitten maneesia ympäri. Joshua nojasi maneesin kaiteeseen ja antoi hevosensa toilailla rauhassa ympäri maneesia.
"Joskus musta tuntuu, että Piki on oikeesti joku ihminen hevosen ruumiissa", tuttu ääni kimahti Joshuan korvan juuressa, saaden miehen värähtämään tulkitsemattomasta syystä. Ehkä Joshua hieman pelästyi, sillä Annika oli jäänyt keskustelemaan kiihkeästi Riston ja Pikin tarpeista Majinan kanssa tai sitten tytön kimeä ääni korvan juuressa vain kolahti aivoihin liian lujaa.
"Joskus musta tuntuu, että jos sä tyttö vetäisit vähän henkeä, olisi helpompi nauttia tällasista tilaisuuksista.. Rääpänä", Joshua virnisti kiusoittelevasti Annikalle, joka samantien tuuppasi miestä takaraivoon.
"Sä olet niin ilkeä aina, en mä puhu kokoajan", Annika puolustautui. Joshua loi pitkän katseen tyttöön ja pian Annikaa alkoi hieman naurattaa. Joshua hörähti itsekin koko jutulle, sillä uupumus pitkän ajomatkan jälkeen painoi joka puolella kehoa. Pian Majina liittyi heidän seuraansa maneesiin.
Joshua oli heti saanut hyvän kuvan tallin omistajattaresta. Nainen vaikutti erittäin osaavalta ja ystävälliseltä ihmiseltä, jonka kanssa hevosasiat tulisi tulevaisuudessa sujumaan oikein keveästi. Nytkin Majina loi kasvoilleen lämpimän hymyn ja nyökkäsi tervehdykseksi Annikalle ja Joshualle.
"Piki vaikuttaa kyllä hyvin energiseltä hevoselta, vai meinaako se rauhoittua tuosta", Majina seurasi orin yksinäisiä toilailuja hieman huvittuneena.
"Se on aina ihan duracell pupu", Annika raportoi pirtsakasti heti.
"Aamutallilaisille onnea sanoisin", Joshua naurahti ja suoristi sitten itsensä ja maiskautti äänekkäästi.
Pikillä oli pitkät piuhat, sillä kesti keskimäärin noin kymmenen sekuntia rekistöröidä vastaanotettu ääni aivoihin. Samassa se pysähtyi kuin seinään ja loi katseen maneesin toisessa päässä seisoviin ihmisiin.
"Aika lopetella tältä päivää, huomenna uudestaan", Joshua huhuili Pikille taputtaen samalla käsiään. Se oli kutsumerkki mustalle orille, joka samantien kevein raviaskelin köpötteli Joshuan luokse ja antoi ottaa itsensä kiinni. Kyllä Pikillä joskus oli tapana vähän koetella onneaan, jos se olisi vaikka hetken saanut vielä itselleen aikaa riekkumiseen.
"Hyvin te tulette sopeutumaan tänne", Majina nyökkäsi tyytyväisenä: "Odottakaan vaan kun tutustutte muihin tallilaisiin, kyllä tästä vielä hyvä tulee."