Pääsiäinen 2020

Sain seuraa, kun ehdotin toista paikkaa. Anni, Mirka ja Kaapo ainakin liittyivät seuraani. Olin sinänsä hämmästynyt, että Kaapo oli valmis lähtemään täältä rauhan tyyssijasta yökerhon meteliin. Kohautin olkiani ja hymyilin iloisesti, kun kaikki olivat valmiina lähtemään. Hain takkini narikasta ja odotin muita. Lattia tuntui keinuvalta, tai sitten mä keinuin. En edes tiedä enää. Majina ja muu porukka jäi ilmeisesti samaan paikkaan. Laitoin lentosuukon muulle porukalle kun poistuimme ovesta.
"Hyi vittu tääl on kylmä", Mirka kirosi käsivarsiaan hieroen. Mä kiskoin epätoivoisesti tekonahkatakkiani tiiviimmin ylleni, se ei ollut tarpeeksi lämmin ottaen huomioon että mulla oli vain ohuet sukkahousut mekon alla. Ennen kuin kerkesin valittaa, sain Kaapon lämpimän takin harteilleni ja hymyilin hänelle suloisesti. "Kiitos", kuiskasin punastellen ja nojasin hieman Kaapon kylkeen kävellessämme.
Säikähdin kun Mirka horjahti kiljaisten. "Ai saatana, osaatsä enää kävellä", nauroin. Oikeasti olin vähintään pelästynyt sitä että nyt Mirkan nilkka meni ja pitäisi mennä päivystykseen. Onneksi hän näytti olevan kunnossa, joten jatkoimme matkaa. Saavuimme vihdoin perille, multa kysyttiin ovella henkkareita joita näytin ylpeänä. Aikuinen kun olen. Järkkäri käänsi kortin oikeinpäin sanomatta sanaakaan. "ohups", sanoin kun tajusin henkkarini olleen nurinpäin. Onneksi meidät päästettiin sisään, vaikka olinkin aika tyylikkäästi juuri osoittanut että olen päihtynyt.
Vietyämme takit narikkaan, kiskoin innoissani Annin mukanani tanssimaan ennen kuin edes olimme kerenneet miettiä juotavaa.

En edes tiennyt paljon aikaa oli kulunut, ja mua rupesi väsyttämään. Tarkistin kellosta että se näytti jo lähemmäs aamu 2. Kompastuin hieman korkkareihini ja törmäsin suoraan Kaapon rintaan. "Ööhupssori", mumisin ja hain tasapainoni takaisin. "Ei se mitään. Väsyttääkö sua?", Kaapo kysyi ihan pokkana, tuo ei näyttänyt olevan hänen mielestään edes kovin ihmeellinen tilanne. "Ööjoo. Nukkuu aika", osasin lausua suustani ja katsoin kavereitani. Anni ja Mirka näyttivät voivan kohtuullisen hyvin. "Hei, mä taidan lähtee jo kotia. Tuota, tuutteko te?", kysyin sopertaen ja suustani pääsi iso hikka. Peitin suuni ja Kaapo naurahti sillä tyylillä kuin olisin ollut kissanpentu, jonka kaikki toilailu oli vaan kauheen söpöä.
Kaapo lupautui saattamaan mut kotiin, Anni ja Mirka halusivat vielä jäädä. Se oli mulle hyvin ok. Seisoimme Kaapon kanssa taksitolpalla odottaen seuraavaa vapautuvaa taksia, ja mä olin jostain syystä tarrannut koko vartalollani Kaapon käsivarteen. Mua jännitti pimeys ja vieraat ihmiset. Kaapo selasi vapaalla kädellään kännykästä jotain, ja mä painoin pääni tämän hartiaan niinkuin tämä olisi aivan arkipäiväinen tilanne. Sivusilmällä olin näkevinäni tutun vaalean hahmon kävelevän tuntematon hahmo käsikynkässä kadun toisella puolella. Katsoin siihen suuntaan hetken täysin ilmeettömästi, ja sitten eteemme ajoikin vapaa taksi.
Kaapo meistä selkeästi selväpäisempänä, vaikkakin kovasti päihtyneenä hänkin, saneli osoitteen kuskille joka näpytteli navigaattoria luomatta ainuttakaan katsetta tai sanomatta sanaakaan meitä päinkään. Mies oli tylyn oloinen, tai vaikutti vähintäänkin työhönsä kyllästyneeltä. Auto hurahti liikkeelle. Istuin Kaapon vieressä takapenkillä, mua alkoi toden teolla väsyttää. "Mua palelee", mumisin ja painauduin sen enempää ajattelematta Kaapon kylkeen. Turva. Lämmin. Ihana. Söpö. Tajusin pian, että Kaapon käsi oli kietoutunut mun hartioiden ympärille ja hän silitti mua. Tää tuntui ihan normaalilta, mutta rupesin viimeistään siinä vaiheessa hiukan ihmettelemään että mikähän meitä nyt oikein vaivasi.
Mun sydämen valtasi jokin valtava lämpö, turvantunne ja mulla oli todella helppo olla. Nojasin päätäni Kaapon kaulaa vasten. Nostin hetken päästä katseeni Kaapoon, kuin varmistaakseni että tää kaikki oli ihan ok. Mun meikit olivat levinneet miten sattuivat, huulipunasta ei ollut paljoakaan jäljellä, poskeni punoittivat päihtymyksestä ja hiukseni olivat aivan takussa.
"Sä oot nätti", kuulin Kaapon kuiskaavan ja värähdin. En edes tajunnut mitä tapahtuu, mutta ilman mitään kontrollia painoin huuleni vasten Kaapon huulia ja suutelin tätä hellästi. Tuo laittoi kätensä mun hiuksiin ja vastasi suudelmaan.
Sen enempää en sitten muistanutkaan koko illasta.

Ilta sujui railakkaasti vielä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa porukka alkoi väsymään. Olimme istuneet pöydässä jo jonkin aikaa ja kuin yhteisestä päätöksestä aloimme kaikki pakkailemaan tavaroita ja siirtymään pöydästä narikkaa kohti.
"Vedetään viel kessut tossa pihalla ja lähetään sit himaan", totesin jätkille ja näin heidän nyökkäilevän samalla kun takkeja vedettiin päälle. Yö oli muuttunut kylmäksi, mutta olin onneksi pukenut päälleni pitkähihaisen paidan, sekä housut. Nahkatakki ei niinkään ollut järkevä vaihtoehto.

Siirryimme ulos baarista ja hengitin keuhkoihini hetken aikaa raikasta ilmaa. Kaparin kadut olivat jo hiljentyneet ja pilvetön taivas vauhditti jo noussutta pakkasta. Porukka takanani mölysi ja vilkaisin noita hieman huvittuneesti. Olin yllättynyt siitä, miten mukavan illan olimme viettäneet, vaikka olimmekin lähteneet kaupungille. Olin olettanut, että illasta tulisi ankea.

Kävellessämme hieman sivummalle yökerhon ulko-ovesta sytytimme tupakat. Nojauduin hetkeksi vasten seinää ja vilkaisin puhelimestani kelloa. Jo miltei kolme. Miehet pohtivat millä mentäisiin takaisin kotiin ja soittaisiko joku taksin, vai käveltäisiinkö tolpalle (jolle ei muuten ollut pitkä matka). Tyydyin itse vain kuuntelemaan keskustelua ja nostaessani katseeni puhelimesta huomasin hieman kauempana taas tutun violetin tukan. Sekä tuntemattoman miehen. Olin hieman pettynyt naisen valintaan, mies näytti vanhalta ja.. Todella kovakouraiselta. Irtauduin seinästä ja otin muutaman askeleen lähemmäksi vain huomatakseni, ettei kyseessä ollut mikään tuleva pari. Anni vaikutti siltä, ettei hän todellakaan ollut halukas lähtemään miehen mukaan.

"Kaverit hei, käydääs pelastaan neito hädästä", huikkasin seurueelle, joka valui kummastellen mukanani.
"Ei se oo lähössä sun mukaan", huudahdin Annista kiinni pitävälle miehelle, kun pääsimme lähemmäs. Hän vilkaisi meitä ja koitti esittää, ettei tässä ollut mitään pahaa tapahtumassa.
"Ymmärrä jo, ei ole lähdössä sun mukaas. Painu helvettiin siitä", jatkoin ja mies pudisti päätään vihaisesti koittaen vetää Annia nopeasti mukanaan. Samalla kun nappasin Annin kädestä kiinni seurueen miespuoliset henkilöt tönäisivät tuntemattoman kauemmas meistä.
"Sattuko sua?", katsoin violettitukkaista humalaisilla silmilläni ja vedin häntä hieman etäämmälle. Kadulle syntyi käsirysy, enkä ollut aikeissa jäädä jalkoihin.

Vaikutti, ettei matkalla sattunut pelottava tapahtuma ollut niin yllättävä. En ehkä osannut ottaa tosissaan, että kujat täällä ovat oikeasti vaarallisia yöllä yksin vaeltavalle nuorelle. Näinköhän enään Kuukariin yksin uskaltaisin mennä. Majina otti kädestäni hellästi kiinni, mutta silti sattui. "aaffhfh", regoin ranteen särkyyn. Julius kyseli, että tarvisiko rannetta lähteä näyttämään. "No en mä tiiä, ehk se on vaa tärähtäny", vastasin epäluuloisesti. "Enkä haluu aiheuttaa lisää vaivaa muille", jatkoin ja katsoin alaspäin. Kyselin viestillä, että onko Annilla kaikki okei. Jäi hän kuitenkin myös yksin.
[Mirka] Annsi ooks knnos? ku tuol ol jtn creepwi tyuppei

Muistin jälleen, kuinka suuri vessahätä minulla oli ollut aijemmin. En kuitenkaan ollut muistanut käydä vessassa, joten nyt oli huutava hätä. "Käyn vessassa", ilmoitin muille ja irroittaudun Majinan otteesta. Tasapaino oli edelleen hieman hukassa, joten noustessa ylös horjahdin vessan ovea päin. Selviydyin kuitenkin takaisin muiden luo tiskin kautta. Jälleen olin siis tuttu juoma kädessä.