Peilasin kasvojani pienellä käsipeilillä taksin etupenkillä. Olin meikannut huomattavasti raskaammin normaaliin tyyliini verrattuna, mulla oli mustanhopea smoky eye-silmämeikki ja viininpunainen huulipuna koristi huuliani. Kaulassani oli choker-koru jossa oli keskellä sydämenmuotoinen rengas. Laitoin peilin takaisin pikkulaukkuuni ja nostin mekkoni etumusta vaivihkaa, pikkumusta muotojenmyötäinen mekko oli edestä aika antava, mutta pituutta oli yli reiden puolivälin. Tyttöjen mielestä se oli hyvä valinta, mutta olin itse hieman epävarma. Jalassani oli simppelit mustat remmikorkkarit.
Käänsin katseeni takapenkille, ja siellä hihittelivät kaverini Anni ja Mirka. Me olimme laittautuneet yhdessä ja valmiit pitämään hauskaa. Mirka ja minä olimme ottaneet pohjalle pari juomaa jo kämpillä, mutta mulla ei ollut humalatilaa vielä noussut. Hymyilin innoissani tytöille.
Maksoin taksin omalta osaltani päästyämme keskustaan ja kiitin kuskia kohteliaasti. Taksikuskimme oli hiljainen, juro mies. Kuitenkin ihan asiallinen. Kopistelin korkkareilla etäämmälle taksista lyötyäni oven kiinni ja avasin puhelimeni. "Mihin suunnataan? Ehdotuksia?", katselin tyttöjä vuoron perään kun rupesimme miettimään illanviettokohdettamme. Useampi juottolahan täältä kaupungilta löytyi, joten valinnanvaraa oli. Mietin halusinko itse tyylikkääseen baariin kuuntelemaan jazzia ja istuskelemaan, vai halusinko reivata kunnolla tanssilattialla?

Olin istahtanut viettämään iltaa rauhalliseen juottolaan muutaman tutun kanssa. Pääsiäisilta oli täyttänyt Kaparin kadut ja kuppilat, minkä vuoksi olimme kiiruhtaneet kaupungille aikaisin. Olin toki ehdottanut alkuun, että emme olisi siirtyneet kylälle lainkaan, mutta ehdotukseni rennosta koti-illasta ei ollut ottanut tuulta alleen. Niinpä olin pakottanut muiden tarjoamaan ensimmäisen kierroksen. Ja ehkä toisenkin.

Oluttuoppi kädessäni oli tyhjentynyt tuttuun tapaan vauhdikkaasti ja painauduin selkänojaa vasten vetäessäni henkeä.
“Korttipelejä?” Joku oli huokaissut ja räväytin silmäni auki.
“Toki.”
Korttipelit tarkoittivat vähintään enemmän juotavaa ja nopeaa sellaista, enkä todellakaan ollut ainoa, joka halusi reippaaseen humalatilaan tänään.

Olin toki tietoinen myös siitä, että Ansamaan porukka olisi siirtymässä kaupungille juomaan pääsiäisen kunniaksi. En ollut siitä(kään) kovin riemuissani, mikä oli ollut yksi syy sille miksi olin halunnut jäädä viettämään koti-iltaa. Sekä sille, että halusin päästä humalaan nopeasti. Ehkemme kuitenkaan ihmismäärän vuoksi kohtaisi. Vapaa-aikaani en sentään sille porukalle luovuttaisi, siitä olin täysin varma.
“Allu sun vuoro”, havahduin ajatuksistani ja siirsin katseeni puhujaan hymähtäen.
“Joo joo.”

Anni ehdotti, että voisimme aloittaa ainakin jostain rauhallisesta paikasta. "Mä tiedän yhen hyvän tässä lähellä, lähetään!", hihkaisin ja matkasimme Jazz-klubille, joka oli aika fiini mutta sillä tavalla hillitty paikka että sinne kehtasi mennä vaikka vähän resuisemmin. Rento, ei sellainen ylihieno niinkuin vastaavat yleensä.
Mirka tarjoutui avaamaan meille oven, kiitin vähän liiankin innoissani. Norkoilimme tiskillä tilaamassa juomat, ja puhelimeni värähti. "Näinköhän muutkin tulis tänne", Mirka tuumasi hetki sitten ääneen ja saimmekin pian tietää vastauksen. Majina kyseli whatsapp-ryhmässä että missä mennään. "Näköjään Maikku ja kumppanit ehti just kaupungille kans", sanoin tytöille nostamatta katsettani puhelimesta. Näpyttelin vastauksen Majinalle, kerroin paikan ja kutsuin poppoon messiin.
Tilasin pina coladan, ihan koska halusin vähän irrotella. Ja se sattui olemaan kaiken lisäksi mun lempidrinkki. Tähyilin vapaita pöytiä, ja bongasin yhden ison pöydän, johon mahtuisi koko meidän porukka vaivatta. "Varaan ton pöydän!", huikkasin tytöille kun olin saanut juomani maksettua, ja kipitin sitten korkoineni pöytään. Tuolit olivat korkeat baarijakkarat, ja jouduin aika vaivalloisesti kapuamaan että pääsin istumaan.

Oltiin tilaamassa juomia. Saaga tilasi jonkun drinkin, jota en ollut itse ennen maistanut. "Onks tuo hyvä drinkki?", kysyin, johon nainen nyökkäsi. Päätin tilata saman drinkin kokeilun vuoksi. Saatuani juoman käteen seurasin Saagaa isoon pöytään. Muita Ansamaalaisia oli myös tulossa, joten pöytä oli juuri sopiva meille. Hauskuuden pito oli minulle tarpeen kaiken draaman keskellä, mitä en tänne halunnut tuoda enkä joutua muiden draamankierteiden keskelle.

Istuin Saagan viereen ja maistoin juomaani. "Tää on muute aikas hyvää", totesin ja otin toisen siemaisun. Annikin pääsi pöytään juomansa kanssa. Annin mainitsi jotain Aliisasta, mikä kuulosti ettei hän olisi kovinkaan hyvissä väleissä kyseisen henkilön kanssa. Sanottuaan Annin ilme muuttui hieman säikähtäneeksi. Näinköhän asia lipsahti? Hän yritti parannella asiaa vetoamalla, että Aliisa on uusi Ansamaassa. "Mut eiks se ois just hyvä juttu et tulis, ni pääsis sit tutustuu?", kysyin hämmentyneenä. Tosiaan oli minullakin ei -toivottuja henkilöitä tai henkilö. En haluaisi nähdä Aleksia ainakaan täällä, vaikka asiasta oltiin jo vähän puhuttukkin. "Mites Unikon kanssa on mennyt?", kysyin Saagalta. Hänelläkin oli ollut hankalaa, joten en sen henkilökohtaisemmista asioista halunnut udella.

Hetken päästä tulikin Ansamaan toinen taksiporukka ovista sisään. Seurasin, kun he jättivät takkinsa narikkaan ja suuntasivat tiskin kautta meidän pöytään. Hymyilin ja tervehdin kaikkia. "Mihis te jäitte?", vitsailin.

Tytöt liittyivät pöytään seuraani, ja juttelimme hetken niitä näitä. Anni taisi sanoa jotain, että toivottavasti Aliisa ei tulisi, kun tuo ei tunne vielä ketään. En osannut lukea sanojen ohi, joten koin sydämessäni myötätuntoa Aliisaa kohtaan. Päätin laittaa whatsapp-ryhmään viestin, että hänkin olisi tervetullut meidän lössiin. En sanonut siitä sanaakaan, ja havahduin kun Mirka kysyi multa miten mulla menee hoitohevoseni kanssa. "Unikko on unelma, siis me ollaan niin sielunkumppaneita. Eli ei valittamista, mut vähän sitä joutuu aina motivoimaan. Mut hypännyt se on nyt hyvin kun ruvettiin treenaamaan ahkerammin, ja terve kuin pukki", selitin silmät loistaen ja hymyilin hampaat hohtaen.
"Tavallaan haluaisin kysyy Majinalta voisinko mä ryhtyä viralliseksi vuokraajaksi, mut en nyt oo varma vielä", sain sanottua kunnes se paha missä mainitaan - Majina ja kumppanit saapuivat klubille. Heilutin porukalle kättä innoissani, ja Majina vilkutti sen verran takaisin että oli noteerannut meidät. Porukka meni hakemaan juotavaa ennen meidän seuraan liitymistä.
Porukka oli aika kaikenkirjavaa. Aina niin upea Majina, vaikka tällä kertaa hän oli valinnut asukseen hyvinkin rennon kokonaisuuden. Tuo nainen näyttäis hyvältä vaikka pilkkihaalareissa, tuumin. Dochas, no Dochas on Dochas. Silvia säteili kauniina, punainen mekko istui hänelle kuin nakutettu. Julius, johon en ollut kerennyt tutustua, vaikutti erittäin tyyneltä ja hänen läsnäolonsa rauhoitti koko ilmapiiriä. Jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia, että suorastaan mieli lepää kun hän astuu huoneeseen. Halusin toki tutustua häneenkin paremmin.
Kaapo sai sydämeni lepattamaan riemusta, kun näin hänen astuvan klubille joukon häntänä. Niin vaatimattoman oloinen ulospäin, pieni huojuhtava kävely sai minut ajattelemaan että pari juomaa hän oli ottanut. Kaapo vältteli ensin katsettani, mutta olin huomaavinani hänen hymyilevän suuntaamme. Kun ryhmä rämä oli saanut juomansa käteen, viitoin Kaapoa istumaan viereiselle tuolille kanssani. "Kiva että tulit kans", hymyilin kannustavasti ja halasin miestä hellästi. Mies oli vaitelias, mutta hän vaikutti olevan hyvällä tuulella.

Olin melkein saanut drinkkini juotua, ehkä vähän liian nopeasti. Dochas Kaapoineen oli saapunut jo pöytään ja Majina oli tilaamassa juomista. Tervehtimisen jälkeen Majina ja muutkin saapuivat pöytään. Hymyilin Majinalle vilkaisten vieressä olevaa tyhjää jakkaraa. Majina huomasi kutsun ja istui viereeni. "Moi Maikki maiskutin", vitsailin ja nauroin jutulleni käsi suun edessä. "Sorii", sanoin heti perään ja kosketin naisen olkapäätä. Kasvoilleni levisi ilme, joka näytti kuin olisin saanut suuren älynväläyksen. "Sä oot vähän niiku Maikki ja pelottava Pontso", hihitin. "Eiku eiku... Maikki ja pelottava Dochas", jatkoin ja nauroin samalla. Tunsin todellakin alkoholin vaikutuksen kehossani. Yritin olla mahdollisimman kiltisti, mutta möläyttelin vähän väliä tyhmiä ja hassuja juttuja.

Hörpäsin loput juomastani. Päätin, että olisi hyvä hakea vettä alkoholin kaveriksi. Nousin ylös ja tunsin hassun leijuvan tunteen. En todellakaan kännissä ollut, mutta ehkä hiprakassa, ehkä. Kävelin muiden takaa kohti tiskiä. Pyysin lasin vettä. "Ja yks lonkero vielä", lisäsin tilaukseen. Siirryin juomieni kanssa takaisin pöydän ääreen. Dochas se osasi aina kertoa tyhmiä juttuja, joille tietenkin nauroin. Varsinkin humalassa. Anni oli saanut siiderinsä juotua ja mietti, mitä ottaisi seuraavaksi. "Tuo Saagan drinkki oli aika hyvää", ehotin juoman nimeä muistamatta. Kuuntelin muiden keskusteluja aika usein niihin kommentoimalla. Osasin kuitenkin keskustella asiallisesti tai niin minusta ainakin tuntui.

Saaga saapui takaisin pöytään juomia hakemasta. Käsissään hänellä oli tarjotin, jossa oli shotteja. "O ou", ajattelin ääneen. Hän laski tarjottimen pöydälle ja sanoi, että tarjoaa tästä kaikille. Otin shottilasin käsiini ja epäröin hetken. Kuitenkin otin shotin ääntä kohti. Ilmeeni oli kuin olisin syönyt jotain maailman kirpeintä ainetta. "Hyi", tokaisin ääneen. Otin heti perään kulauksen vesilasista. Tajusin, että olin vähän väliä nojaillut Majinan kylkeä vasten, sillä alkoholi vaikutti vaihtelevasti. Välillä olin villi ja puhelias, kun taas välillä vähän koomainen kuuntelija. "Anteeks et oon ollu vähän läheinen", pahoittelin Majinalle. Ehkä vaihteleva tilani oli huomattavissakin. "Majina sä oot oikeesti ihana ihminen. Osaat olla tarvittaessa napakka ja pelastaa monta tilannetta, mut sit osaat olla myös hyvä kuuntelija ja keskustelija. Eli hyvä ystävä mun mielestä", purin mielestäni. "Nii ja en sano vaa siks et oisin juonu vaa nyt uskalsin sanoo sen, mitä oikeest ajattelen", jatkoin ja katsoin naisen silmiin hymyillen.

Anni herätti huomioni mainitsemalla nimeni. En aluksi meinannut kuulla mitä hän sanoi, mutta sain lopuksi selvää. Hän kyseli Aleksista. Ja aikeeni oli tulla viettämään iltaa ilman ongelmien miettimistä. Korvaani värähti "sun Aleksi". "Ei se mikään mun Aleksi oo", möläytin. "Mut siis tykäistyin kyllä siihen, mutta en vielä tiiä mitä teen ton koko tilanteen kanssa. Pitänee vielä miettiä ja ottaa omaa aikaa", vastasin yllättävän asiallisesti. Otin päätteeksi huikan lonkerosta ja jatkoin satunnaista keskustelua.

Olin ensin istunut pöydän päässä, kunnes Majiná viittoi minut luokseen. Olin siitä kiitollinen, sillä en tuntenut muita yhtä hyvin ja esimerkiksi Saagan meno alkoi jo pikkuhiljaa kiihtyä. Samalla säästyin Saagan ja Kaapon romanssin erilaisilta vivahteilta, joista en ollut turhan kiinnostunut - enkä vähiten draama-arvon vuoksi. Olin hetken istunut Silvian ja Majinán kanssa, kun Saaga kantoi pöytään shotteja. Olin oppinut nuoruuden virheistäni ja shottien aiheuttamasta katumuksesta, joten jätin kohteliaasti väliin. Vaikka alkoholi saattaisi parantaa juttujen laatua - ainakin jos Mirkalta kysyi - tyydyin ainakin vielä kolaani.
Pöydän päässä oli hieman vaivaantunut tunnelma, vaikka omasta mielestäni meno oli ihan ok. Silvia tuntui etäiseltä ja itse en osannut nauraa Mirkan jutuille. Varsinkin, kun keskustelu päätyi Mirkan miesehdokkaaseen Aleksiin, päätin omaan tapaani puhua merkityksettömiä juttuja, jotka saattaisivat piristää tunnelmaa.
- Onko teillä muilla illalle tai aamulle muuten suunnitelmia? Ainakin tuun nauraan teille, jos on aamutallivuoro, totesin kiusoittelevasti. Sitten päätin vielä todeta:
- Toistaiseksi meno on vielä ainakin parempi kun Keski-Euroopassa olisi.

Majinan sanottua: "Mirkku oot nääkin ihana, kiitos", reagoin "aww" äänähdyksellä ja laskin pääni hetkeksi naisen olkapäälle. Havahduin heti, kun Majinan eteen tuli iso kasa ranskalaisia. Iskin heti kiinni ajattelematta, että ne ei ehkä suoraan minulle ollut tarkoitettu. Syöminen teki varmaan minulle hyvää, että ei enään tyhjään vatsaan joisi. Aleksi oli taas poistunut mielestäni, sillä näin vain ranskalaisia. Melkein kaikkia rauhallisempi Julius kyseli illan suunnitelmia. "Emmä tiiä, kuljen muitten perässä mihin ikinä ne meneekää", vastasin reippaasti. Hän otti myös esille huomisen aamutallivuoron. Olin ehkä saattanut lupautua auttelemaan juuri huomisen aamutallissa, enkä ollut tajunnut, että edellisenä yönä olisi Ansamaan illanvietto. "Oou shit, aamutalli", reagoin tajutessani asian. "Sä et kyllä aamulla sängystä mihinkään pääse, että kiitos avusta", Dochas kommentoi huvittuneella äänensävyllä. Virnistin hänelle kiukkuisen näköisenä ja päätin sen pieneen hymähdys nauruun.

"Mitäs Julius", kysäisin hetken päästä outoon väliin keskusteluissa. Mies näytti ehkä vähän yllättyneeltä. En häntä edes tuntenut, mutta ehkä olisi hyvä aika tutustua. Nojailin pöytään kyynerpäällä ja pidin päätä kädelläni. Hörpin välillä lonkeroa, jota oli noin puolet jälellä. Vettä oli taas ylipuolet. Hups. Puhelimeni blingahti.
[Aleksi] Voidaanko puhua lähipäivänä?
Tuijotin hetken pöydällä avoimesti olevaa puhelinta ja siinä olevaa viestiä. "V*ttu", kommentoin ääneen ja huokaisin syvään. Suljin puhelimen nappia painamalla ja hörppäsin melkein loput lonkerot. Napsin ranskalaisia ja tuijotin pöytää.