Anna
Arvaamaton Aromurmeli
viestien määrä 32
♥ 45
|
by Anna on Oct 8, 2019 18:11:21 GMT 2
Black Evidence
"Poju käännähti takajaloillaan niin että oli kohti suoraan minun naamani edessä. Kävelin suoraan eteenpäin olettaen että hevoseni väistäisi. Vastoin odotuksiani poju seisoi paikallaan kuin vuori. Lähdin kävelemään portille päin raahaten Elvistä perässäni. Ruuna oli päättänyt joko seisoa paikallaan kuin vuori tai liikkua hitaasti kuin etana. Ja minä kun luuli, että hevoseni oli reipas."
|
|
Anna
Arvaamaton Aromurmeli
viestien määrä 32
♥ 45
|
by Anna on Oct 13, 2019 0:53:56 GMT 2
“ÄÄÄhhh” kuului vierestäni ja auto pysähtyi. Kiljahdin tai olin kiljahtamatta kun samassa rysäyksessä syliini mätkähti purkillinen elektrolyyttiä. Mirka istui vieressäni sen näköisenä kuin olisi nähnyt aaveen ja minä siinä vieressä näytin itse aaveelta, ja ehkä hieman ällistyneeltä siitä mitä juuri tapahtui. Hetken ihmettelemisen jälkeen päätimme jatkaa matkaa samalla, kun yritin saada jauhoa takaisin purkkiin.
Saavuimme tallin pihaan ja pinkaisin autosta ulos sillä sekunnilla kun mirka oli pysäyttänyt sen. Pyyhin hieman housujani ja pyörittelin päätäni, housuillani oli monien viikkojen elektrolyytit, kuka sen takia nyt hyppisi riemusta. Mirka pinkaisi hakemaan paperia ja minä seisoin keskellä Ansamaan pihaa mustissa tai siis valkoisissa housuissani puhumassa itselleni. Mirka saapui tallista ja antoi minulle kostean paperin, jolla pyyhin housuni. Auton ja housujeni puhdistuksen jälkeen aloimme roudaamaan puolta kaupallista tavaraa sisään. Oli satulahuopia, suitsia, jalustimia, satuloita ja muutama painava loimi. Eihän siinä kauaa menisi...Ehkä. Muutaman kanto reissun jälkeen auttava käsi, nuori mies jonka nimestä minulla ei ollut pienintäkään ideaa, ilmaantui paikalle. Pian tämä nuori nimetön mies kuitenkin esittäytyi. Miehen nimi oli Theo. Mirka omalla kasuaalilla tavallaan ei aluksi esitellyt itseään vaan pinkaisi ulos. Kun Mirka kuitenkin päätti esitellä lopulta itsensä hän lähti hakemaan lisää tavaroita ja minä jäin esittelemään itseni. “Moi! Theo? Joo se sä olit, etkö ollukki? Joo olit sä. Ja nii joo melkein unohin mä oon Anna.” Möläytin kaiken kerralla ja Theo jäi katsomaan minua hieman yllättyneenä. “Okei..Anna” hän sanoi ja naurahti. Naurahdin ja lähdin autolle.
Tunnin jälkeen auto oli tyhjä ja tavarat olivat paikallaan. Nyt jos joskus tämä tyttö halusi kahvia. Lähdimme tuvan puolelle Mirkan kanssa. Itselleni keitin kahvia ja Mirkalle teetä, koska se tyttö ei ikinä juo kahvia. Tuvassa istui Majina syömässä jotain. Tervehdimme häntä ja juttelimme hetken. Päädyimme kertomaan matkamme kohokohdasta, ei suinkaan siitä kun tyhjensimme melkein koko kaupan ja mahdutimme sen kaiken henkilöautoomme, vaan siitä kun pysähdymme kuin seinään ja herra elektrolyytti purkki lentää syliini. Majina sai tästä päivänsä naurut ja minä elämäni noloimman ja samalla hauskimman talli matkan ikinä.
Lähdimme tovin rupattelun jälkeen Mirkan kanssa kohti hevostemme karsinoita. Tiesin Mirkan lähtevän pian ratsastamaan Starylla, mutta minä olin päättänyt muuton jälkeen pitää Elviksellä vapaa päivän. Juuri kun olin menossa hevoseni karsinaan nuori tyttö ilmaantui taakseni. “Moi mä oon Silvia!” hän sanoi. “Aaa joo moi mä oon Anna ja täs on tää mun juntti Elvis aka timmi pullamussukka” Sanoin naurahtaen. Rupattelimme hetken ja tyttö lähti juttelemaan Mirkalle. Kaikkien lähdettyä tallista avasin Elviksen karsinan oven ja survoin itseni sisään karsinaan. “Moi poika...ootko ihan väsy?” Kysyin hevoseltani tietäen ettei se vastaisi mitään. Rapsuttelin hevoseni kaulaa ja nojauduin päälläni tähän. “Mä tiiän et tää on jo joku 4 kerta ku sä muutat, mut mä en oo löytäny sulle vielä sitä parasta paikkaa. Anteeks poika mä tiiän ettet sä tykkää tästä.” Sanoin hevoselleni ja painoin otsani hevosen kaulaa vasten ja suljin silmäni. “Onkos sulla kaikki siellä okei, kun puhut tollasia suru puheita sun hevoselles?” Tutun kuuloinen mies ääni sanoi takantani. Käännyin ympäri ja näin saman nuoren miehen jonka kanssa roudasin tavarat tänään aiemmin. Theo seisoi karsinani ulkopuolella. “Ai, joo on mulla kaikki hyvin, stressaavia vaan nää muutot ja tiiän et tää mussukka ei oikein nauti tästä muuttamisesta puolen vuoden välein.” Sanoin ja hymyilin vaisusti. “No hei älä turhaan stressaa ja ei toi sun mussukka nyt varmaan vedä herneitä nenään siitä jos se muuttaa näin mahtavaan mestaan” Theo letkautti ja sai hymyn naamalleni. Avasin karsinan oven ja menin käytävään. “Ei ehkä, toivottavasti, ei tosta hepasta ikinä tiiä. Mutta nyt mä haen porkkanoita tolle juntille.” Sanoin ja katsoin hevostani. “Okei näkyillään” hän lisäsi ja katosi.
Haetuani porkkanat istahdin karsinan oven rakoon ja syötin Elvikselle muutaman porkanan. “Siinä sulle herra vähän herkkua...tää on sun vika vapaa päivä tällä viikolla nauti siitä!” Sanoin, nousin ylös ja taputin hevosen kaulaa. Suljin karsinan oven ja lähdin kohti asuntoamme.
Kaivoin avaimet esiin laahauduin sisälle ja romahdin sänkyyni. “Netflix arvaa mitä! Mä oon kaivannu sua!” Huusin ja avasin läppärini. Minulla oli jäänyt frendien 8 kauden 7 jakso kesken, painon näytöstä ja uppouduin frendien maailmaan.
|
|